suddenly fall in love with you part 18

Lauren


Parin tunnin kuluttua saavuimme Pariisiin. Olin nukkunut koko lennon ajan. Katsoin ikkunasta ulos ja aurinko paistoi. Vielä hetki ja näkisin Louisin.
Lähdimme nyt kävelemään isoa käytävää pitkin kun poistuimme koneesta. Saimme Naomin kanssa muutamat katseet koska minusta ainakin tuntui että meidät tunnistettiin Louisin ja Harryn tyttöystäväksi. No kuitenkin. Menimme hakemaan matkalaukumme. Jouduimme hetken odottamaan että saisimme ne.
"Okei nyt mihin ?" Naomi kysyi ja katselin ympärilleni.
"En tiedä.."sanoin.
"Öm... Lauren... näänkö mä oiken , vai onks tuolla Louis?" Naomi sanoi ja osoitti vähän kauemas. Näin Louisin. Louis oli tulossa tännepäin. Nyökkäsin ja tiputin kaikki tavarani maahan. Lähdin juoksemaan Louisia kohti. Hyppäsin hänen syliinsä ja hän pyörähti ympäri. Katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme. Se tunti taivaalliselta. Louis laski minut maahan ja siirsi kätensä lantiolleni. Minä kiedoin käteni Louisin niskan taakse. Seisoimme siinä otsatvastakkain ja katsoimme toisiamme silmiin.
"Mulla oli niiin ikävä" sanoin ja annoin pusun Louisille.
"Niin mullaki sua" Louis sanoi ja antoi pusun.
"Joo tosiaan, voitas mennä hotelliin" Naomin ääni kuului takaamme.
"No kiva suakin nähä" Louis sanoi ja halasi Naomin kanssa.
"Samoin" Naomi sanoi ja ojensi tavarani minulle.
"No muut pojat on hotellilla, tuutteko ?" Louis sanoi ja otti matkalaukkumme. Lähdimme Louisin perässä autolle. Muutamat henkivartijat kävelivät ympärillämme ja 'suojasi' meitä faneilta ja paparazzeilta.
Istuimme autoon ja Paul ajoi hotellille.
"Miten matka meni?" Louis kysyi ja siirsi kätensä ympärilleni.
"Hyvin ,nukuin koko matkan" sanoin hymyillen ja katsoin Louisiin.
"Miksei Harry tullut kentälle?" Naomi kysyi.
"Tiesin että kysyt tuota. Hän on järjestämässä sulle yllätystä illaks" Louis sanoi ja hymyili.
"Aaaih" Naomi sanoi ja punastui. Naurahdimme Louisin kanssa. Nojasin Louisin olkapäätä vasten ja tämä siltti hiuksiani.
Pian saavuimme hotelille ja hotellin edusta oli täynnä faneja ! Kiljuvaisia ja itkuisia tyttöjä.
"Okei peittäkää korvanne.." Louis sanoi ja huokaisi syvään. Louis astui autosta ulos ja piti meille ovea auki. Louis otti minun matkalaukkuni ja Paul otti Naomin. Louis tarttui toisella kädellään minua kädestä ja hän rynni fanijoukon läpi. Pääsimme 'turvallisesti' sisälle.
"Meil on ihan ylimäisessä kerroksessa huoneet. Sä ja mä ollaan yhdessä huoneessa, Liam, Niall ja Zayn yhdessä ja Harry ja Naomi yhdessä. Eli koko ylin kerros on meidän käytössä" Louis selitti hississä.
"Okei" vastasimme Naomin kanssa yhteen ääneen. Pääsimme nyt ylimpään kerrokseen.
"LAUREN JA NAOMI" tuo tutun blondin irlantilaisen ääni kuului käytävän toisesta päästä. Katsoimme Niallia kohti ja hän ryntäsi halaamaan meitä, samoin teki myös Liam ja Zayn.
"Hauska nähdä!" Liam sanoi.
"Oli ikävä" Niall sanoi hymyillen.
"Niin oli" sanoin ja menimme Louisin kanssa viemään tavarat huoneeseemme. Menimme nyt Liamin, Niallin ja Zaynin huoneeseen.
"Missä Harry on?" Naomi kysyi.
"Saat nähdä hänet vasta illalla" Niall sanoi.
"No voi ..." Naomi sanoi vähän pettyneellä äänellä.
"Mutta Harry pyysi sinun pukeutua parhaimpiisi" Liam sanoi ja vinkkasi silmää. Naomi punastui taas.
"Mitäs me tehdään tänään?" kysyin Louisilta. Istuimme lattialla ja minä olin hänen sylissä. Hänen kätensä olivat ympärilläni.
"Menemme illalla syömään" Louis sanoi ja antoi suukon poskelleni.
"Oi mihin?" kysyin.
"Näät sitten, mutta nyt menemme shoppailemaan" Louis sanoi.
"JES" minä huusin. Ja kaikki naurahtivat. Nousimme ja hain huoneestamme laukkuni. Muut olivat jo valmiina lähtemään.
"Mennään kävellen koska haluan nauttia tuosta aurinkoisesta säästä." sanoin muille.
"Sopii, toivotaan että fanit ei 'hyökkää'" Zayn sanoi nauraen.
Astuimme hotellista ulos ja heti ensimmäisenä pari fania ryntäsi meidän luo ja pyysi kuvaa. Paul tuli meidän kanssa joten hän otti meistä ryhmäkuvan.
Kävelimme kadulla ja puhuimme niitä näitä. Pojat kertoivat keikoista ja kuinka hauskaa heillä oli. Louis tarttui käteeni ja siltti sitä samalla. Katsoin häntä ja hän vinkkasi silmää minulle. Tuhannet perhoset mahassani leijailivat koska Louisin silmät tekevät minut hulluksi. Näin kuinka muut pojat nauroivat ja Naomi heidän kanssaan. Kävelin Louisin rinnalla ja tunsin itseni niin iloiseksi.

Pian saavuimme erääseen vaatekauppaan. Siellä oli vaikka ja mitä!
"Saat auttaa minua valitsemaan asun iltaa varten koska en tajunnut ottaa mitään 'juhlallista' asua mukaan" kuiskasin Louisin korvaan. Louis nyökkäsi ja veti minut meikkojen luo. Hetken vaeltelun jälkeen siinä kaupassa ei tuntunut löytyvän mitään.
Sitten näin pinkihtävän mekon jossa oli timantteja tai glitteriä tai mitä ikinä olikaan.
"Louis tuo näyttää upealta" sanoin osottaen mekkoa.
"No sitten sovitat sitä" Louis sanoi ja otti mekon ja vei minut sovituskoppien luo.
"Älä näytä sitä minulle vielä koska haluan nähdä sen vasta illalla" Louis sanoi sovituskopin ulkopuolelta.
"Selvä" sanoin. Mekko näytti taivaalliselta. Ostan tämän. Pakko saada. Katsoin vielä hintaa. Noniin. Taitaa jäädä kauppaan. Liian kallis.
"Tämä olisi täydellinen mutta tämä on liian kallis" sanoin pettyneenä Louisille kun tulin pois kopista.
"Ostan sen sinulle, ja ei mitään muttia!" Louis sanoi ja painoi sormensa huulilleni. Hän vinkkasi silmää ja meni kassalle ja osti mekon minulle.
"Tarvitsetko vielä jotain?" Louis kysyi.
"Korkokengät tai jotkut mitä sopisi mekkoon ,mutta ne ostan itse!" sanoin ja suuntasin kenkäkauppaan. Ostin sieltä valkoiset korkokengät ja korossa oli pieniä yksityiskohtia.
"Nyt on asu valmis iltaa varten" sanoin kun astuin kaupasta ulos. Louis odotti minua nojaten kaiteeseen.
"Hyvä ,palataan hotellille ja mennään valmistautumaan" Louis sanoi ja tarttui minua kädestä.

Saavuimme hotelille ja menin Naomin huoneeseen valmistautumaan. Tein itselleni suoristajalla laineet ja pistin kevyen meikin. Laitoin lempi kaulakoruni ja rannekoruni. Sitten puin mekkoni päälle ja siihen korkokengät. Katsoin vielä ulos ja siellä oli melko lämmintä.
"Näytät upealta!" Naomi sanoi ja halasi minua.
"Kiitos, en malta odottaa iltaa" sanoin. Samassa kuului koputus ovelta.
"Jos se on Louis älä päästä häntä sisään" sanoin kun Naomi avasi samassa oven.
"Louis odottaa sua jo alhaalla Lau-" Niall tuli huoneeseen.
"Wow" Niall sanoi silmät pyöreinä.
"Niall , älä edes kuvittele" Naomi sanoi ja löi leikillään Niallia takaraivoon.
"Tarkoitin vain että Lauren näyttää upealta" Niall naurahti punastuneena.
"kiitos, mutta nyt pitää mennä" sanoin ja lähdin alakertaan. Sijoitin laukkuni olalle ja laskeuduin portaita alas. Minua sattui mahasta koska minua jännitti.

___________________________________________________________________________________
tässä taas osa ! sori ku tulee koko ajan Laurenii ja Louisii mutku joo :D
ehkä ens osas tulee Naomii ja Harryyki :)

hope u like it !

suddenly fall in love with you part 17

Lauren


Taisin nukahtaa vahingossa Louisin kämpälle. Ulkona oli todella pimeää ja vilkaisin puhelintani. Mitä ! Oliko kello jo yksitoista ! Päätin soittaa Naomille koska en halua lähteä yksin pimeässä kotiin.
"No moi" Naomi vastasi unisena.
"Moi ,voitko tulla hakee mut Louisin asunnolta ? taisin nukahtaa pariks tunniks..." sanoin haukotellen.
"Joo voin tulla, itse asiassa oon pian siinä koska ajattelinkin tulla hakemaan sinut" Naomi sanoi naurahtaen
"Ai no hyvä, nähdään pian" sanoin ja katkaisin puhelun. Pistin puhelimeni laukkuuni ja juoksin yläkertaan. Suljin jokaisen huoneen oven,sammutin valot ja katsoin että yläkerrassa on hälytykset. Tein saman alakerrassa. Suljin verhot ja kaikki ja varmistin hälytykset. Nyt menin eteiseen ja suljin välioven. Pistin kenkäni jalkaan ja takin päälle. Kuulin auton torven äänen ja tajusin että Naomi oli tullut. Sammutin eteisestä vielä valot ja suljin oven. Pistin sen lukkoon ja sammutin vielä pihavalot. Juoksin autoon ja katsoin vielä pihaa ja huokasin syvään.
"No iltaa" Naomi naurahti ja lähti peruuttaen pihasta.
"Moi" sanoin ja kiinnitin turvavyön.
"Ajattelit varmaan pakata koko yön?" Naomi sanoi ja katsoi minua.
"Ainiin ! Huomenna aamulla lähdemme ! Voiei unohdin kokonaan!" sanoin ja huokasin.
"Puhuin Harryn kanssa pari tuntia sitten ja hän sanoi että saan tavata hänen perheensa joten sinäkin saat varmaa tavata Louisin perheen" Naomi sanoi hymyillen.
"Saat auttaa  minua pakkaamaan koska en tiedä mitä pistän päälleni..." sanoin pyörittäen silmiä.
"Tottakai, sain jo itse pakattua" Naomi sanoi. En vastannut , katselin vain ikkunasta ulos. Huomenna näkisin oman rakkaani, jolle voisin kerrankin kertoa kuinka paljon häntä rakastan. Saisin halata häntä , saisin tuntea hänen kätensä omien käsien päällä. Saan tuijottaa hänen upeita sinisä silmiään. En malta odottaa.
Saavuimme kotiin ja juoksin huoneeseeni. Otin sänkyni alta matkalaukkuni. Pistin soittimen päälle ja kuuntelin musiikkia. Avasin vaatekaappini ovet ja huokasin syvään. Onkohan siellä lämmin? Otin kahdet mustat legginsit, kahdet caprit mustat ja valkoiset. Otin myös kaksi toppia , keltaisen ja sähkönsinisen. Kaksi neuletta mustan ja puuterinvärisen. Otin kaksi pitkähihaista paitaa mustan ja harmaan. Otin kaksi lempihuppariani , toinen oli iso ja toinen oli sopivan kokoinen. Otin myös verskani ja muutami alusvaatteita. Aamulla pistäisin vaaleat farkkuni ja mustan collegepaitani. Siihen pistäisin tuon kevyttoppatakin ja sitten mustat korkkarit. Laitoin vielä matkalaukkuun muutamat mustatballeriinat ja converseni. Pakkaisisin loput tavarat aamulla. Laitoin yöpaitani päälle ja kävin pesemässä hampaat ja meikit pois. Myörin peiton alle ja laitoin herätyskellon ajalle ja nukahdin saman tien.

Aamulla heräsin aikaseimmin kuin herätyskello soi. Nousin sängystä ja kiiruhdin meikkaamaan vessaan ja pistämään hiukseni. Suoristin hiukseni ja sitten pistin ne sekaiselle nutturalle. Tein kevyen meikin ja sijoitin aurinkolasit vielä pääni päälle. Menin huoneeseeni takaisin ja puin vaatteet ylleni.
"Huomenta, taidat olla pian valmis" Naomin ääni kuului huoneeni ovelta.
"Joo , pakkaan vielä muutamat tavarat"
"Et sitten tarvinnutkaan minun apua" Naomi naurahti. Hymyilin hänelle ja menimme yhdessä keittiöön.
Söin muutaman leivän ja join kaakaota. Sen jälkeen menin pesemään hampaat ja otin suuren meikkipussini ja laitoin sinne kaikki meikit,deudorantit,hammasharjan,hiustenhoitotuotteet ja kaikkea. Laitoin meikkipussini matkalaukkuun. Otin vielä pienen käsilaukun jonne pistin Iphoneni,avaimet,harjan,passin,lippuni,digikamerani joka oli ihankuin järjestelmä kamerani mutta vain digikameran muodossa.En halunnut ottaa järjestelmä kameraani joten otin vain pokkarin. Pistin kaulaani vielä korun ja ranteeseeni nominationin. Suljin matkalaukun ja menin eteiseen laittamaan kengät ja takin päälle.
"Naomi olen valmis!" huusin ja kuulin Naomin tulevan eteiseen.
"Hyvä minä myös, eiköhän lähdetä" Naomi sanoi ja käveli vielä kämpänläpi,hän sammutti valot ,sulki verhot ja huoneimme ovet ja pisti hälytykset päälle. Avasin oven ja lähdimme autotalliin.
Naomi avasi takaluukun ja pisti sinne matkalaukkumme. Menin etupenkille ja Naomi ajajan paikalle. Naomi käynnisti auton ja lähdimme nyt kohti lentokenttää.
Aurinko oli vasta nousemassa ja lentomme lähtisi puolentoista tunnin päästä. Lentokentälle kesti ajaa puolituntia tässä ruuhkassa. Tätä vihaan Lontoossa koska nämä ruuhkat...
Puhelimeni tärisi laukussani. Kaivoin sen sieltä ja katsoin näyttöä. Louis.
"No moi muru" Louisin ääni kuului.
"Mooi" sanoin ja haukottelin samalla.
"Taisin herättää?" Louis kysyi
"eieiei , ollaan jo menossa lentokentälle" sanoin iloisella äänellä.
"oi loistavaa !" Louisin iloinen ääni sanoi.
"En malta odottaa että nään sinut" sanoin iloisesti.
"Sama täällä, no turvallista lentoa ja nähdään Pariisissa!" Louis sanoi ja katkaisi puhelun. Tungin puhelimen takaisin laukkuuni.Saavuimmekin jo lentokentälle.
"Jätätkö sä sun auton tänne koko 14päiväks?" kysyin Naomilta joka otti matkalaukkujamme.
"En, Max lupas hakee tän,sillä on mun auton vara avaimet" Naomi sanoi ja lämäytti takaluukun kiinni ja pisti ovet lukkoon. Lähdimme sisälle lentokentälle ja suoraan lähtöselivitykseen. Pääsimme suoraan turvatarkastukseen joka meni hyvin. Puoli tuntia ja sitten koneemme lähtisi. Menimme kahvilaan ja joimme kaakaot ja parit leivät.
"Ihanaa päästä oman kullan luokse" Naomi sanoi.
"Niin on , en malta odottaa enää" sanoin hymyillen.
"Pari tuntia ja saan halata Harrya" Naomi sanoi ja hänen kasvoilleen muodostui suuri hymy.
"Sama täällä paitsi saan halata Louisia" sanoin nauraen.
"Hei taidamme nyt päästä koneeseen" Naomi sanoi ja katsoi portimme ovelle.
"Jep, eiköhän mennä" sanoin ja nappasin laukkuni ja nousin tuolilta. Ojensimme lentoliput tarkastajalle ja pääsimme koneeseen. Ensin kävelimme pitkää käytävää pitkin. Sitten menimme portaita ylös ja alas ja pian olimme koneemme ovella. Lentokone oli upea tai ainakin ykkösluokan lentokone. Kone täyttyi bisness miehistä ja naisista.
"Tulee outo olo olla bisness miesten ja naisten keskellä" sanoin nauraen Naomille. Naomi nyökkäsi ja naurahti myös.
"Tervetuloa lennolle Pariisiin, toivotamme oikein hyvää matkaa" yleisradioista kuului. Minulla oli ikkunapaikka ja näin kuinka nousimme. Nyt matka kohti Pariisia alkoi.

_________________________________________________________________________________

nonniii sain väsättyy uuden osan !
hope you like iiit

sorry

mul tuli nyt mutka matkaan ja en voi päivitellä vähään aikaan. 
sorry guys but i have life and some problems.
ootte ihania ja kiitos kaikille ketkä tätä lukee+ kommentoi ♥♥♥

suddenly fall in love with you part 16

Lauren


Onneksi menin taksilla kotiin koska en halunnut paparazzien saavan minusta kuvia. Tai no minusta tuntuu että he saivat minusta silti kuvia kun istuin taksissa jäätävä ruusupuska kädessä.
Saavuin kotiin , maksoin taksi kyydin ja kiitin kuskia. Juoksin portaat ylös, vaikka hissilläkin oisin voinut mennä mutta halusin juosta. Saavuin kotiovelleni ja kaivoin avaimet taskusta. Avattuani oven laitoin kengät telineeseen ja otin takin pois. Menin 'varastoon' ja otin sieltä maljakon ja täytin puoliksi vedellä. Leikkasin ruusut sopivan kokoisiksi ja sitten vein ruusut huoneeseeni. Laitoin ne pöydälleni. Nappasin puhelimeni taskusta ja otin kuvan.
"Kiitos ruusuista ja yllätyksestä, nähdään Pariisissa @Louis_Tomlinson xxx" ja pian twitterini täyttyi twiiteistä jossa luki "oi menettekö pariisiin" tai sitten "en malta odottaa keikkaa" ja jotain vastaavaa.
Päätin lähteä Louisin asunnolle. Vaihdoin vaatteet vähän rennompiin. Harmaisiin verskoihin ja valkoiseen t-paitaan sekä mustaan huppariin. Laitoin tuon saman takin ja siihen tuubihuivin sekä pistin converset. Otin bussikorttini ja vähän rahaa koska kävisin Starbucksissa. Tungin vielä taskuuni Louisin kämpän avaimet ja sitten puhelimeni. En viitsinyt ottaa laukkua kun minulla oli tarpeeksi isot taskut. Suljin oven ja lähdin bussipysäkille. Asetin aurinkolasit silmille ja pistin kuulokkeet korville ja pistin soimaan Beyonce I Miss You biisin. 
"I miss you, like everyday Wanna be with you, but you're away Said I miss you, missing you insane But if I got with you, could it feel the same?"  Hyräilin matkan varrella ja kävin Starbuckissa ostamassa lempikahvini. Saavuin juuri pysäkille ajoissa. Hyppäsin bussiin ja sain hymyileviä katseita. Kai he minut taisivat tunnistaa Louisin tyttöystäväksi. 
Jäin eräällä pysäkillä pois mistä pääsisin oikaisemaan Louisin asunnolle. Se kyllä kiertäisi mutta sitten ei ainkaan fanit tietäisi missä menisin. Louis ei halua että ihmiset saavat tietää missä hän asuu koska hän ei halua häiriötä vaikka talossa onkin kaiken maailman hälytykset. 
'Hetken käveltyäni kaksi melko pientä tyttöä huomasivat minut ja puhuivat minusta jotain. Katsoin heitä hymyillen ja he jähmettyivät. Minä ei voinut vastustaa ja pysähdyin.
"No mitäs pienet prinsessat juttelee?" menin kysymään ja toinen tytöistä halasi minua tiukasti.
"Oletko Lauren , Louisin tyttöystävä?" tyttö joka halasi minua kysyi katsoen minua kirkkailla suurilla sinisllä silmillään.
"Olen" sanoin hymyillen ja silitin tytön hiuksia.
"Voimmeko ottaa kuvan?" toinen tytöistä kysyi. Nyökkäsin ja kyykistyin ja nappasin tyttöjen kameralla meistä kuvan.
"Kiitos,olet kaunis!" pienet tytöt huusivat vielä perääni. Kaikki nuo pienet lapset jotka iloitsivat siitä kun minut näkivät sai minut hymyilemään. He ovat niin suloisia. Rakastan lapsia ja viihdyn heidän seurassa ja Louis myös. Jonain päivänä toivon saavani lapsen, Louisin kanssa.
Saavuin pitkän kävelymatkan jälkeen Louisin talolle. Avasin oven ja pistin hälytyksen pois päältä. Laitoin kengät telineeseen ja takin naulakkoon. Pistin postit pöydälle joita oli mielinmäärin ja otin jääkaapista kokiksen joka ei ollut vielä onneksi vanhaa. Hyppäsin sohvalle ja pistin televison päälle.


Naomi


Tavallinen tiistai työpäivä. Paljon ihmisiä mutta rauhallista. Tein paperitöitä. Tahtoisin mennä jo kotiin ja sukeltaa kylpyammeeseen ja juoda kaakaota. Laurenista ei ollut kuulunut kuin sen verran että kotona minulle on jokin yllätys ja hän lähti Louisin kämpälle. Työvuoroni oli lopuillaan ja päätin lähteä vähän aikaisemmin. Vaihdoin työvaatteet pois ja pistin takkini päälle ja menin autolle. Istahdin autoon ja huomasin jonkun mustaan pukeutuneen hahmon kameran kanssa. Kyllä. Se oli paparazzi. Vihaan niitä. Varsinkin kun ne ovat joka paikassa valmiina ottamaan kuvia ja päättelemään idioottimaisia juoruja. Päätäni särki ja ärsytti paparazzit. Käynnistin auton ja lähdin nopeasti kotiin. Koko matkan kuuntelin rauhallista musiikkia. Saavuin kotiin ja parkeerasin auton samaan paikkaan missä se aina oli tallissa. Menin hissillä ylös ja tujotin itseäni peilistä. En jaksa ikinä meikata ja näytin tällä hetkellä aivan typerältä. Hiukset sekaisin ja naama täynnä jotain finnejä. Yök.
Avasin oven ja siirsin kengät nätisti telineesen ja takin naulakkoon. Kävin keittiön läpi ja siellä ei ollut mitään. Eikä olohuoneessa tai minun huoneessa. Huomasin parvekkeen oven edessä , verhoissa jonkin lapun jossa luki että parvekkeelle pitäisi mennä. Avasin hitaasi parvekkeen oven ja parvekkeen pöydällä oli kirjekuori. Avasin sen ja siellä oli kirje minulle.
"Hei rakas, minulla on kova ikävä sinua ja näemme pian kuin uskotkaan. Keskiviikkona me saavumme ranskaan, pariisiin ja en halua olla siellä jos en saa sinua vierelleni koska pariisihan on yksi romanttisimmista kaupungeista. joten nyt älä kilju mutta sinä ja Lauren saatte liput ykkösluokassa. Kaikki on järjestetty ja lähto keskiviikkoa aamuna, en malta odottaa että näemme xxx - Harry" kirje putosi käsistäni ja sydämeni meinasi sulaa. Pääsisimme pariisiin poikien kanssa ! Aivan mahtavaa. Juoksin huoneeseeni ja nappasin puhelimeni. Lähetin Harrylle viestin.
"Kiitoskiitoskiitoskiitos ihan tuhannesti että järkäsitte meidät Pariisiin teidän luokse x en malta odottaa !! xx rakastan sinua - N xx" pistin puhelimeni pöydälle ja menin hakemaan ' varastosta' matkalaukkuni. Kuinkakohan kauan olemme siellä ? Onkohan siellä lämmin ? Onko siellä kallista ? Samalla kun pohdin mitä pakkaan mukaan niin puhelimeni soi.
"Niin?" vastasin kun laskin matkalaukkuni sängylle.
"No moi muru" Harryn matala ääni kuului puhelimen toisesta päästä.
"Ai moii !"sanoin innoissani.
"taisit pitää yllätyksestä ?" Harry naurahti.
"No todellakin ! Onko muuten pariisissa lämmin?" kysyin katsellen vaatekaappiani silmäilen.
"No en minä tiedä" Harry nauroi.
"Onko siellä kallista, ja kuinka kauan olemme siellä?" kysyin innoissani.
"Rauhoitu ! Oli siellä kuinka kallista se ei haittaa ja olemme siellä 14päivää" Harry sanoi.
"Mutta eikö teidän kiertue jatku?" ihmettelin kun yleensä pojat viipyvät yhdessä kaupungissa vain päivän tai kaksi.
"Sovimme pitävämme hieman lomaa että saamme viettää aikaa läheistemme kanssa, ainiin saat tavata perheeni!" Harry kertoi iloisella äänellään.
"Oikeasti ? miten hauskaa !" sanoin ja innostuin vielä enemmän.
"Mutta meidän täytyy lähteä harjoittelemaan, soitellaan, rakastan sinua!" Harry sanoi tuolla ihastuttavalla äänellä jota en voinut vastustaa.
"Okei, minäkin sinua" sanoin ja puhelu katkesi. 'Sulin' maahan ja katsoin kattoa. En malta odottaa että pääsen viettämään Harryn kanssa aikaa.

___________________________________________________________________________________
tässä tän päivänen osa ! huomenna lisääää :)))


love you all ! xxx

suddenly fall in love with you part 15

Lauren

Heräsin taas siihen ärsyttävään ääneen. Herätyskellon ärsyttävään pärinään. Sammutin sen ja nousin väsyneenä ylös sängystäni. Petasin petini ja siirryin kirjoituspöytäni ääreen. Otin peilin ja meikit ja aloin meikata. Kaivoin suoristajan laatikosta ja annoin sen lämmetä sillä aikaa kun otan vaatteet kaapista. Otin kaapista vaaleat farkut ja mustan pitkähihasen ja mustat sukat. Siirryin takaisin pöydän ääreen ja aloin suoristaa vaaleanruskeita pitikiä hiuksiani. Sain suoristettua ja menin syömään aamiasita. Nappasin pöydältä puhtaan kulhon ,jääkaapista maidon ja pöydältä suklaamurot. Söin niitä hitaasti , nautiskellen. Nappasin taskustani iphone 5:seni jonka oli juuri saanut. En halua leuhkia mutta silti. Avasin twitterin ja huomasin tuhansien twiittien joukosta Niallin twiitin minulle.
"@laurenEx musta tuntuu että sä et ikävöi tätä x" ja twiittiin oli liitetty kuva missä Louis makaa keskellä hotellin aulaa.
"@NiallOfficial voi kyllä mä ikävöin , niinku teitä kaikkia x" tungin puhelimeni taskuun ja vein tiskin altaaseen syötyäni.
"Huomenta" Naomin ääni kuului hänen huoneensa ovelta.
"Huomenta, lähetään 15minuutin päästä ?" sanoin Naomille joka nyökkäsi vastaukseksi. Menin kylpyhuoneseen ja otin hyllykössä olevasta kupista hammasharjani. Pesin hampaani ja menin huoneeseeni. Otin kameralaukkuni nojatuolilta ja tarkistin että siellä oli kaikki mitä tarvitsen. Vilkaisin ulos. Aurinko paistoi vihdoinkin ! Katsoin lämpomittaria ja sekin näytti että ulkona olisi 6 astetta lämmintä. Rakastan kevättä koska silloin päivät ovat pitkään valoisia, on lämmin ja silloin kesä on lähempänä. Otin kaapistani mustat kiilakorot ja sitten otin armeijanvärisen takkini jossa oli pienikarva huppu.
"Tuolla on 6 astetta lämmintä ja pistät toppatakin?" Naomi ihmetteli kun tulin eteiseen.
"Tää on kevyttoppatakki , ja tuol taitaa tuulla vähän" sanoin huokaisten.
"No mee autolle, pistän vielä tiskit koneeseen ja tuun sitten" Naomi sanoi ja ojensi minulle avaimensa. Nappasin laukkuni huoneeni tuolilta ja menin ovesta ulos. Hyppelin kaikki portaat alas ja menin autotalliin. Kerran kun kerrostalossa asuimme niin autotallissa oli autojen lisäksi mopoja, pyöriä ja kaikenlaista kun siellä oli niin paljon tilaa. Astuin autoon ja samassa puhelimeeni tuli viesti.
"Ollaan nyt menossa haastatteluun ja sen pitäis kuulua sielläki radiossa , 5min päästä alkaa! miss you x- Lou" hymy nousi kasvoilleni ja samalla pistin radion päälle.
"Pitää kuunnella ;) miss you too x -Lau" vastasin ja pistin puhelimeni taskuun. Parin minuutin päästä Naomi tuli autolle ja lähti peruuttamaan pois autotallista.
"Nyt on aika jutella yhden maailmankuulun poikabändin kanssa. He ovat täällä tänään. One Direction!" radiosta kuului ja kehoni valtasi kylmätväreet. Katsoin Naomia ja hymyilimme innoissamme. Kuulin kun Louis hurrasi ja muut pojat myös.
"No nyt kun olette taas kiertueelta mitä ikävöitte kotoa eniten?" haastattelija kysyi.
"Perhettä ,ystäviä, äidin ruokaa ja omaa sänkyä" Niall sanoi.
"Perhettä" Liam sanoi.
"Perhettä ja ystäviä" Harry ja Zayn sanoivat.
"Perhettä ja Laurenia" Louis sanoi ja samassa sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa.
"Awww" Naomi sanoi minulle ja tökkäsi kylkeeni ja samassa radiostakin kuului awww.
"Eli sinulla ja Laurenilla menee hyvin?" haastattelija kysyi.
"Kyllä" Louis sanoi.
"Awwwee meijä boobear punastu" Niall sanoi ja nauroi.
"oo hiljaa" Louisin ääni kuului. Saavuimme pian koululle ja en ehtinyt kuunnella haastattelua loppuun. Toivotin Naomille kiitokset ja hyvää työpäivää ja kävelin pihaan. Sain muutamat hymyt koululaisiltani. Huomasin Maggien joidenkin tyttöjen kanssa.
"Moi!" sanoin ja kaikki käänsivät katseensa minuun. Kukaan ei sanonut mitään.
"Haloo?" sanoin heilutellen käsiä. Kaikki nauroivat ja 'työnsivät' minut pois porukasta. Katsoin heitä surullisena ja lähdin luokkaa kohti. Tunti alkoi ja ekana olisi matikkaa. Suoraan sanoen loistin tunnilla. Toisin muut eivät siitä pitäneet. Seuraavana olisi englantia. Rakastan sitä ainetta. Kävelin kohti englanninluokkaa ja huomasin Sasan seisovan lokeroilla ystäviensä kanssa.
"Joo saan VIP liput 1Dn keikalle ja pääsen tapaaman ne henkilökohtaisesti" kuulin Sasan sanovan. Naurahdin ja kaivoin puhelimeni joka soi. Vilkaisin näyttöä ja huomasin sen olevan Louis.
"No moi muru" vastasin kovalla äänellä puhelimeen.
"No moi, miksi puhut kovaa?" Louis kysyi ihmetellen.
"Oon koulussa ja tääl on nii kova meteli ni puhun vähän kovempaa" sanoin hymyillen.
"Okei ,mutta kuulitko haastattelun?" Louis kysyi.
"Joo, mullaki on ikävä sua Louis" sanoin ja sain katseita. Sasa ja hänen ystävät tuijottivat minua suurin silmin niinkuin moni muukin.
"Toivon että nähdään pian" Louis sanoi.
"Niin minäkin ,mutta tuntini alkaa, heippa Louis muru!" sanoin ja katkaisin puhelun samalla tungin puhelimeni taskuun. En ehtinyt kuunnella Louisia enää kun näin jo opettajani.
Tuntia oli kulunut puolet ja enää vajaa 15minuuttia jäljellä. Huokailin ja katsoin luokkaa. Edessä istuivat opettajan lellikit. Keskellä istuivat ne jotka olivat kiinnostuneita tai jotain muuta. Takana olivat ne jotka pelleillivät, olivat idiootteja tai sitten jotain teinejä. Minä istuin keskellä mutta reunassa. Kesken tunnin oveen koputettiin.
"Sisään" Mies opettajan matala ääni sanoi.
"Kukka lähetys Lauren nimiselle tytölle" kukkalähetti sanoi ovelta. Hänellä oli sylissään yli 20 punaista ruusua. Kaikkien suut loksahtivat auki ja silmät olivat lautasen kokoset. Minä menin ovelle, kuittasin ja otin ruusut. Istuin takaisin paikoilleni. Kaikki tujottivat minua. Tunsin kun jokaisen oppilaan jopa opettajan suuret silmät tujottivat minua.
"Kerro toki mitä kortissa lukee" Opettaja sanoi kun huomasin kortin ruusujen seassa. Se oli leveä ja iso kirjekuori. Avasin sen varoen ja tungin käteni kirjekuoreen. Ensimmäiseksi käteeni tarttui paperi ja siinä oli tekstiä. Nieläisin raskaasti ja aloin lukea :
"Moi rakas , en oo yleensä hyvä kirjottaa kirjeitä varsinkaan ku yritän tehdä yllätystä. No kuitenkin. Minä ja pojat olemme keskiviikkona Ranskassa, Pariisissa koska meillä on siellä keikka. En kestä olla maailman romanttisimmassa kaupungissa ilman sinua, eikä Harry ilman Naomia. Joten nyt tässä kirjeessä tulee mukana ruusuja ja kaksi ykkösluokan lentolippua Pariisiin. Kaikki matkat/hotellit kaikki on järjestyksessä. Keskiviikko aamulla lähtö. En malta odottaa että nään sinut. Rakkaudella oma boobearisi , Louis xx" Loppua kohden aloin itkeä ja samalla kiljua. Minä pääsen pariisiin rakkaani kanssa. Kukaan ei sanonut mitään. Luokka oli aivan hiljaa. Minä itkin ja katsoin ruusuja.
"Lauren rehtorin kansliaan kanssani nyt" opettaja sanoi kireästi. Otin ruusut ja kirjekuoren kirjeineen ja lippuineen ja laukkuni ja menimme rehtorin luo. Kävelin opettajani takana ja sain hymyileviä myös tuomitsevaisia katseita. Saavuimme rehtorin luo.
"Voi ei noita ruusuja minulle olisi tarvinnut tuoda" Rehtorini sanoi ja ojensi kätensä että ottaisi ruusut vastaanmutta pidin niistä tiukasti kiinni.
"Ne ovat minun" sanoin hymyillen.
"Tämän tytön poikäystävä Louis Tomlinson lähetti nämä hänelle ja lentoliput ranskaan.
"En kyllä tajua miksi sen takia tänne piti tulla" sanoin hiljaisesti.
"Mitä sanoit?" opettajani sanoi tiukalla äänellä.
"ei yhtikäs mitään" sanoin ilkeästi hymyillen.
"Tarvitsisin tosiaan lomaa...." sanoin rehtorille.
"Kuinka kauan?" rehtori kysyi. Kaivoin liput ja siinä oli vain menomatka.
"En tiedä, voin kysyä Louisilta" sanoin ja kavoin puhelimeni taskusta. Näppäilin Louisin numeron siihen ja sitten parin piippauksen kuluttua joku vastasi.
"Louisin puhelimessa Niall" tuon irlantilaisen blondin aksentti sanoi.
"no moi Niall, hei oisko Louis siinä jossain?" sanoin kun samalla katsoin rehtorin tiukkaa ilmettä.
"Joo se on vessassa" Niall sanoi nauraen.
"okei , no voitko antaa puhelimen sille" sanoin nauraen myös.
"Joo, heippa" Niall sanoi nauraen hulluna ja taisi ojentaa puhelimen Louisille.
"Niin kulta?" Louisin ihana ääni kuului puhelimen toiselta puolelta.
"Sain ihanan yllätyksesi, en malta odottaa että nään sinut ja vielä pariisissa!"sanoin ja sain rehtorilta ja opettajaltani tuomitsevat katseet.
"No en minäkään ! Kiva että pidit" Louisin iloinen ääni sanoi.
"Sitä minun piti vain kysyä kuinka kauan olemme pariisissa?" sanoin hymyillevästi vaikka tiesin että Louis ei hymyäni nyt nää.
"No se tulee olemaan meillekin loma koska halusimme viettää aikaa teidän kanssa ja tulemme näkemään siellä myös perheemme joten olemme siellä 14päivää, tiedän olemme olleet vajaa kaksi-kolme viikkoa  vasta kiertueella mutta ikävä on suuri" Louis selitti.
"Okei ,ikävä myös teitä, soittellaan illalla , pitää mennä, moikka rakas" sanoin.
"moimoi muru" Louis sanoi ja puhelu katkesi. Laitoin puhelimeni taskuuni.
"14päivää tarvitsisin lomaa" sanoin ja rehtorin suu loksahti auki. Hän otti laatikostaan jonkun kansion jossa näytti olevan nimeni,hän katsoi sieltä jokaisen paperin hymyillen läpi ja pian pisti kansion pois.
"No tunti arvosanasi ovat todella hyvät ja olet tuplasti edellä muita joten ei se loma haittaa tekisi sinulle opiskelun kannalta, joten lupa myönnetty, hauskaa lomaa sinulle" rehtori sanoi hymyillen ja vinkkasi silmää.
"Oi kiitos !" huusin ja halasin rehtoria. Englannin opettajani ilme oli pettynyt koska ei halunnut minun menevän. Minulla päättyikin jo koulu. Kyllä minulla oli vain kaksi tuntia koulua. Lähdin käytävään ja kävelin sitä hymyillen haistellen ruusuja. Sain katseita ja nauroin samalla. Saavuin ulos ja aurinko paistoi ihanasti. Kävelin koulumme pihan ulko puolelle ja otin taksin kohti kotia.

___________________________________________________________________________________
tässä tän päivän osa ! :) viikonloppuna tulee kyllä lisää kun kerranki on aikaa :)
hope u like it !
ps kiitos kaikille ketkä tätä on jaksanu lukee ja ketkä jaksaa tätä odottaa aina, kiitos ihan kaikille , ootte ihania ! ♥♥♥♥

suddenly fall in love with you part 14

Lauren


Selailin netissä päivänlehtiä ja huomasin kuvia missä pojat saapuivat Walesiin. Hymyilin itsekseni kun katselin kuvia. Twitteriä selailessa huomasin twiittejä jotka oli minulle.
"Ikävöitkö Louisia ? Seuraa mua ! x" jotain tuon tapaisia twiittejä. Vastailin niihin mihin halusin ja mihin jaksoin. Seurasin muutamia faneja jotka vaikuttivat mukavilta. Huomasin parin twiitin joukussa Larry shipparia. Tiedän kyllä että jotkut shippaavat Larrya ja näin mutta Louis itse sanoi että Larry ei ole totta.
"@laurenEx Sinä pilasit Larryn. Sinä et antanut Louisin olla Harryn kanssa , sinä pakotit hänet suhteeseen tai managment pakotti. Et ansaitse Louisia" luin nauraen yhden twiitin.
"@xxLarryForever Louis loves me and I love Louis bye x" vastasin ja menin facebookiin. Pian skype soi ja huomasin soittajan olevan Louis. Vastasin videokuvan kanssa ja hymyilin.
"Moi rakas!" Louis sanoi ja asetti tietokoneen hyvin.
"Mooi!" sanoin ja siirsin hiukseni eteen ja huokasin syvään. Menin tietokoneeni kanssa keittiönpöydän ääreen.
"Mitäs kuuluu?" Louis kysyi hymyillen ja vinkkasi silmää.
"Hyvin , tässä oon vähän dataillu" sanoin hymyillen.
"Okeei , missäs Naomi tää yks kaipailee sitä" Louis naurahti ja katsoi taaksensa.
"NAOMI MISSÄ" Harryn ääni kuului ja hän ilmestyi salaman nopeasti Louisin viereen.
"hahha no moi Harry, Naomi on asioilla, tulee varmaan pian" sanoin nauraen.
"Ai okkei" Harry sanoi.
"Niall ! Jätä sitä ruokaa meillekki!" Liam huusi
"Mulla on nälkä!" kuulin tuon irlantilaisen pojan äänen.
"Hei älkää huutako puhun Laurenin kanssa" Louis sanoi ja samassa huomasin Niallin,Liamin ja Zaynin Louisin vierellä.
"Moi Lauren!" Liam,Niall ja Zayn sanoivat samaan aikaan.
"Moi! Mitäs teille kuuluu ?" kysyin hymyillen.
"Hyvää , tääl on todella paljon faneja !" Liam sanoi ja sättäsi jotain Niallin kanssa.
"Niam..." huokaisin hymyillen. Liam ja Niall katsoivat toisiaan ja halailivat leikillä.
"Jos te pojat salitte menisin omaan hotellihuoneesee puhuu Laurenin kanssa" Louis sanoi ja nousi. Hän meni omaan huoneseen ja istahti sängylle.
"Mulla on sua ikävä" Louis sanoi samassa kun puri huultaan.
"Mullaki sua, ja älä pliis tapa mua tolla ilmeellä" sanoin.
"Ai sori" Louis naurahti ja selaili jotain.
"Mitäs kattelet?" kysyin.
"Twitteijä... naurattaa kun ihmiset luulee etten nää näitä twiitteijä mutta oikeesti luen melkeen jokasen" Louis selitti nauraen.
"Hei saanko kysyy jotain?"
"Tottakai muru" Louis sanoi.
"Noku mulle on lähetetty vihaviestei ku jotkut sanoo että mä hajotin Larryn ja että sä ja Harry ette voi enää ees olla kavereita julisesti ku te ette voi olla omia ittejänne jne. Onks Larry olemassa?" kysyin hitaasti ja hiljaa.
"Voi rakas. Larry ei ole totta. Mä ja Harry ollaan parhaitakavereita ja me ollaan koko ajan omia ittejämme. Larry ei tule eikä oo koskaan ollukkaa totta" Louis selitti.
"Ne 'fanit' jotka ne viestit on lähettäny ni ne ei oo oikeita faneja koska ne ei tajua sitä kuinka onnellinen sun kanssa olen" Louis jatkoi ja lähetti lentosuukon. Hymyilin ja lähetin lentosuukon myös.
"Louis ! Aika mennä!" Paulin ääni kuului ovelta.
"No mun on mentävä , mutta muista Larry ei oo totta, sä ja mä ollaan vaan totta , ja nii huomenna tulee yllätys!" Louis sanoi ja vinkkasi silmää.
"Mikä yllätys?" kysyin kulmat koholla.
"Näät sitte" Louis sanoi vinkaten taas silmää.
"Mutta mun pitää mennä , heippa muruseni" Louis sanoi ja lähetti lentosuukon ja minä myös. Pian skype puhelu loppui ja sammutin koneeni. Huokasin syvään ja menin huoneeseeni. Katsoin puhelimestani Louisin kuvaa ja ajattelin häntä koko ajan. Huomenna tarvitsis mennä kouluun kuuntelemaan sitä jatkuvaa jankutusta kun seurustelen Louisin kanssa.Ei kiinnostaisi mennä mutta haluan saada hyvän ammatin ja sellaisen mistä pidän. Makoilin sängylläni ja suljin silmäni. Louis seikkaili ajatuksissani. Tai sin nukahtaa. Näin unta että olin Louisin kanssa Pariisissa. Kävelimme Pariisin romanttisinta katua pitkin ihan kahedstaan. Oli pimeä mutta lämmin ilta. Louis oli ostanut minulle kaulakorun ja ruusun. Sitten pysähdyimme. Louis tarttui kädestäni ja siltti sitä. Hän katsoi minua suoraan silmiini ja siirsi toisen kätensä poskelleni. Hän vannoi rakastavansa minua. Ikuisesti. Samassa Louisin ote heltyi ja hän alkoi ottaa askelia taaksepäin Pian Louis ei ollut enää edessäni. Häntä ei ollut missään. Pian olin valkoisessa huoneessa jossa oli neljä samankokoista seinää. Pään yläpuolellani oli lamppu joka loistikirkkaasti. Aloin kuulla haukkuja. "Sä et ansaitse Louisia" "Sä oot huora" "kuole" "lähe ja älä tuu koskaan takasi" "sä oot ruma" "mitä louis ees näkee sussa" kuulin joka puolelta.
"Lauren??" kuulin. Ja samassa heräsin kun tunsin jonkun ravistelevan minua. Tunsin poskillani kyyneleitä ja pyyhin niitä pois.
"Miks itket?" Naomi kysyi. Rutistin häntä ja kerroin hänelle 'painajaiseni'.
"Älä huoli , se oli vain unta" Naomi sanoi ja siltti hiuksiani.
"Mitä kello on ?" kysyin ja haukottelin.
"Kakstoista yöl" Naomi sanoi katsoen kelloaan.
"Mitä ? Millo tulit kotii?" kysyin ihmeissäni.
"Pari tuntia sitte, oot nukkunu koko aja ku oon ollu kotoo ,kuulin vaa sun puhuvan jotai unissas ni tulin kattoo mitä tapahtu" Naomi selitti.
"Ai , no mä jatkan uniani ja voitko heittää mut aamul kouluu , kerron matkal samal mitä juttelin poikien kaa skypes" sanoin ja menin takaisin peiton alle.
"Sopii , millo sul alkaa koulu?"  Naomi kysyi ovelta.
"ää ysiltä" sanoin ja haukottelin.
"Okei vien sut sitten , öitä" Naomi sanoi ja sulki oven ja sammutti valot. Laitoin vielä herästyksen puhelimeeni ja pussasin Louisin kuvaa puhelimessani. Ennen kuin ehdin nukahtaa puhelin piippasi viestin merkiksi.
Nuku hyvin rakas, oot todella ihana ja kaunis , en tule luopumaan susta koskaan, huomenna tulee yllätys ;) x -Lou

Nuku säki hyvin ,säki oot ihana ja komee, ja odotan innolla sitä yllätystä ;) x -Lau

Laitoin puhelimeni pöydälle ja suljin silmäni ja nukahdin.

___________________________________________________________________________________
tässä vähän tylsempi osa. sori ku kesti mut mun ajatukset on harhaillu muualla ja on ollu muuta tekemistä.

hope u like it !

suddenly fall in love with you part 13

Naomi


Saavuimme vihdoin kotiin lentokentältä. Matka oli ollut hiljainen ja me molemmat itkimme. Auto matkalla jokaiselta radio kanavalta tuli poikien biisejä joten oli vaikea olla itkemättä.
Kun avasin oven Lauren meni huoneeseensa suoraan. Minä huokaisin ja menin sohvalle pitkäkseni. Kaivoin taskusta puhelimen. Ei viestejä tai soittoja. Luulen siis että pojat eivät ole vielä perillä. Hei eivät kyllä olisi kerinneet 15minuutissa yhtään mihinkään. Pojat siis lähtivät Walesiin. Katselin puhelintani ja kävin kuvia läpi. Silmääni osui kun otimme Harryn kanssa kuvia. Otin hänestä hänen nukkuessaan kuvia ja kun hän tuli luokseni kun oli kipeä. En voinut pidättää kyyneleitä. Tämä ikävä on suuri jo nyt. Miten kestän seuraavat kuukaudet jos nämäkin minuutit ovat liian tuskaisia ? Siirsin puhelimeni pöydälle ja heitin viltin päälleni. Kyyneleet valuivat edelleen poskiani pitkin ja tunsin niiden menevän pitkin kehoani. Ennen kuin tajusinkaan olin nukahtanut.

Heräsin päikkäreiltä siihen kun kuulin puhelimestani äänin. Vilkaisin näyttöä ja huomasin uudenviestin Harrylta.

-Moi kulta x päästiin just hotellille , hullut fanit piirritti meijät varmaan tunniks , rakastan sua, ikävä <3 x H- Hymy nousi kasvoilleni ja vastasin viestiin.
- No hyvä että ootte perillä , rakastan sua myös ,ikävä kans <3 x N-  Työnsin puhelimeni taskuun ja nousin sohvalta keittiöön. Pistin itselleni maito kaakaota ja tein leipiä itselleni. Katsoin Laurenin huoneenovea ja huokaisin. Tein hänellekkin maitokaakaota ja leipiä. Kattasin pöydän ja koputin Laurenin ovelle.
"Lauren ,ootko siellä?" Kysyin koputtaessani.
"Mmm" kuului vain.
"Voinko tulla?"
"Joo" Lauren sanoi ja avasin oven. Hän makasi sängyllä Louis juliste edessään ja hän siltti sitä. Hymyilin ja istuin Laurenin jalkopäähän.
"Miksi niiden piti lähteä ?" Lauren nyyhkytti katsoessaan Louis julistetta.
"Työ on työtä" sanoin huokailen.
"Tää ikävä sattuu" Lauren sanoi ja pyyhki kyyneleitään.
"Mä tiedän, tuu tänne" sanoin ja levitin käteni. Lauren nousi ja halasimme tiukasti.
"Sä voit puhuu Louisin kanssa joka päivä puhelimessa , skypessä missä vaan" sanoin silittäen Laurenin hiuksia. Lauren mumisi vastaukseksi ja irrottautui halauksesta. Hymyilin hänelle ja hän minulle.
"Tein kaakota ja leipää , mennää syömää" Sanoin ja nousin ylös. Lauren nuosi myös ja menimme keittiöön.
Hetken oli hiljaista koska emme keksineet mitään puhuttavaa koska tiesin että jossain vaiheessa alkaisimme taas itkeä ikävästä.
"Mites koulussa menee?" Kysyin hiljaisuuden hajottamiseksi.
"No jaa... paremminki on menny" Lauren sanoi huokailen.
"Onko hankaluuksia?"
"No en oo vaa jaksanu keskittyy ku Louis on mielessä koko ajan"
"Voi Lauren, mä tiedän että susta tuntuu nyt tosi pahalta ku ikävöit mutta älä vaan pilaa sun upeeta koulumenestystä. Sä oot loisto kuvaaja ja pötkit vielä pitkälle mutta jos et jaksa keskittyy ni sun unelma voi romahtaa"
"Vai onko kuvaus sun unelma vielä?"
"ON! rakastan kuvausta ja se saa mut hyvälle tuulelle mutta en vaan voi unohtaa Louisin silmiä ,hymyä , naurua ja kaikkea.." Lauren selitti ja huomasin kyyneleet taas. Huokasin vain ja saimme syötyä.

Lauren

"Mä voisin mennä kuvailee" sanoin kun olin pistänyt tiskit koneeseen.
"Hyvä idea , mee vaa!" Naomi sanoi hymyillen. Menin huoneeseeni ja nappasin kamerani ja sen objektit ja laitoin ne kameralaukkuuni. Laitoin vielä lämpimästi päälle vaikka ulkona olikin jo vähän keväisempi ilma.
"Okei meen nyt, moido!" sanoin ja nappasin rahaa taskuuni. Menin portaat alas katsoen puhelinta. Ei viestiä Louisilta tai mitään. Huokasin ja astuin ulos. Ulkona oli lämmin ja aurinko paistoi vihdoin ! Päätin mennä erääseen lempipuistooni mutta silloin minun pitäisi mennä bussilla. Huokasin ja lähdin bussipysäkille. Astuin bussiin ja menin istumaan. Menin twitteriin ja huomasin uusia seuraajia. Kävin twiittejä läpi ja huomasin Louisin laittaneen erään twiittini suosikkeihin. Menin Louisin profiiliin ja huomasin hänen twiitanneen 15minuuttia sitten :
"Mahtavaa olla Walesissa !" miksi hän ei ollut ilmoittanut mulle mitään ? Ehkä hän ei ole ehtinyt tai hänelle tuli kiire. Huomasin hänen kuitenkin vastanneen faneille twitterissä muutamia minuutteja sitten.
Pian saavuin puistoon ja se näytti upealta auringon paisteessa ! Kuvasin ensin kasveja mitä lähistöllä oli. sitten kuvasin kaupunki maisemia ja se näytti upealta ja onneksi sain myös aruingonlasku kuvia !
Lähdin nyt kävelemään kotiin. Halusin kävellä koko matkan. Tuuli puhalsi hiuksiani sekaisin ja silmäni taas vuotivat. Kävelin katua missä minä ja Louis kävelimme välillä. Miten ikävä voi tuntua näin kauhean kivukkaalta ? Samassa puhelimeni soi. Vilkaisin näyttöä ja se oli Louis !
"Kulta !" huusin puhelimeen iloisena.
"No hei rakas!" Louis sanoi nauraen.
"Mulla on niin kova ikävä että sattuuu" sanoin ja huomasin penkin mihin istahdin ja kyyneleet taas alkoi vuodata poskiani pitkin hiljaa.
"Voi kulta , älä huoli , näemme pian" Louis yritti lohduttaa mutta hänen ihana ääni sai minut tuntemaan enemmän ikävää.
"Ainiin anteeksi etten soittanut aikaisemmin koska oli vähän häslinkiä" Louis sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Ei se mitään, ymmärrän" sanoin ja pyyhin kyyneleitä kasvoilta.
"No mitäs oot puuhaillu?"
"Kuvailin tossa hetki sitten nyt olen menossa kotiin" sanoin vähän reippaamalla äänellä ja nousin taas kävelemään.
"Otit varmasti upeita kuvia ! Jutellaan skypessä illalla pitää mennä , heippa rakas!" Louis sanoi iloisella ihanalla äänellä.
"Moimoi muru" sanoin ja katkaisin puhelun ja työnsin puhelimen taskuuni. Äkkiä sydämeeni koski. Päätäni koski ja sitten menin lähimpään penkille istumaan. Onko minulla oikeasti näin kova ikävä ? Puhelimeni tärisi taskussa ja otin sen sieltä. Katsoin näyttöä ja sain kuvaviestin Louisilta. Hän katsoi siinä kameraan,hymyili ja puri samalla huultaan. Hän tiesi että rakastan tuota ilmettä. Hänen silmänsä kimalsivat ja rakastin häntä. Mitä. Siis. Rakastan. Rakastan Louisia. Mutta en halua kertoa sitä hänelle puhelimessa.
Luin viestin ja siinä luki :
-tiedän että et voi vastusta tätä ilmettä , joten jutellaan myöhemmin muru ;)) x- Aloin kikattaa keskellä matkaa ja vastasin viestiin :
- olet ihana x- Työnsin taas puhelimen taskuuni ja lähdin hymysuin takaisin kotiin.
Kun pääsin kotiin asetin kenkäni nätisti kenkätelineseen. Riisuin takin ja pistin sen naulakkoon. Hiivin hiljaa huoneeseeni ja laskin kamera laukkuni sängylleni. Laitoin hiukseni kiinni ja menin keittiöön.
"Naomii?" kuiskaushuusin mutta häntä ei kuulunut. Huomasin lapun pöydällä.
-menin käymään töissä hakemassa muutaman jutun ja käyn samalla kaupassa, mulla menee pari tuntia x N- laskin lapun pöydälle ja huokasin. Katsoin jääkappiin ja nappasin sieltä kokistölkin. Menin olohuoneeseen koneeni kanssa ja aloin surffailla netissä.

__________________________________________________________________________________
wohooo ! sain osan tehtyyy :) perjantaina saattaa tulla vielä osa :)
xoxo
mitä piditte ?

suddenly fall in love with you part 12

Lauren



Louis ojensi kätensä ja tartuin siihen. Käsi kädessä kävelimme käytävää pitkin. Louis tujotti minua ja minä häntä.
"Odotetaan tässä Naomia ja poikia" Louis sanoi ja pysähdyimme. Nojasin seinää vasten ja huokasin syvään. Katsoin Louisiin ja tämä taas minua. Hän asetti toisen kätensä pääni yläpuolelle ja toisella kädellä hän siltti poskeani.
"Sä oot nii kaunis" Louis sanoi ja suuteli minua. Tuhannet perhoset lentelivät mahassani ihan kuin suudelma olisi ollut ensimmäinen.
"Kröhöm rajottakaas" Harryn ääni kuului takaamme. Käännyimme Louisin kanssa katsomaan muita ja naurahdimme. Lähdimme kohti areenaa ja käytäviä koristi jokaisen kuuluisan ihmisen nimmari. Katsoin kuinka Naomi ja Harry hymyilivät toisilleen ja pitivät kädestä. Pian saavuimme paikoilemme. Olimme yhden suuren pyöreän pöydän ympärille. Areena oli upea. Areenaa ympäröi katsomo johon fanit/tutut pääsisivät. Minä ja Naomi toisin pääsimme poikien kanssa samaan pöytään koska Harry järjesti kaiken. Lavan ympäröi samanlaiset pöydät missä me istuimme.
"Oletko okei?" Kuulin Louisin äänen korvanjuurellani ja hänen kätensä oli polvellani. Katsoin ensin polveani ja sitten katsoin Louisiin.
"Olen" sanoin ja suutelin tätä nopeasti.
Loppu ilta meni siinä kuin tutustuimme uusiin ihmisiin , näimme poikien upean esityksen ja he voittivatkin yhden palkinnon. Kerrankin meillä oli hauskaa ja huomasin Naominkin olevan iloinen.
Saavuimme Louisin luokse. Muut olivat lähteneet kotiinsa koska olivat väsyneitä. Olihan kello ties mitä kun olimme juhlineet yömyöhään.
"Meen suoraan nukkumaan, öitä rakas" Louis sanoi vähän humalaisella äänellään ja suuteli minua pitkään.
"Joo mä käyn suihkussa ja vähän siivoilen niin tuun sitten nukkuu,öitä" sanoin kun Louis jo meni yläkertaan ja heitti vaatteitaan ympäri asuntoa. Naurahdin ja huokasin. Laitoin vaatteeni pöydälle ja menin suihkuun. Otin pitkän suihkun ja sen jälkeen kuivasin hiukseni ja pistin ne nutturalle. Sitten siivoilin vähän. Louisin vaatteet vein pyykkiin ja imuroin ja siivosin keittiön.Kello taisi olla jotain viisi kun pääsin Louisin viereen. En kuitenkaan saanut unta. Pyörin sängyssä ja mietin kuluneita kuukausia. Tasan viikko niin pojat ovat jossain päin maailmaa. Istuisin yksin kodissani ja kaipaisin Louisin haleja ja pehmeitä suudelmia. Aika on mennyt niin nopeasti.

Viikon päästä

Nyt olisi se aika kun pojat lähtevät. Poijlla oli jo ollut Lontoossa neljä keikkaa O2 areenalla mutta silti nyt he lähtivät pois Lontoosta pitkäksi aikaa. Olin ollut jokseenkin huono oppilas koulussa viimisien viikon aikana koska en ollut keskittynyt kun mietin miten kamalaa olisi olla ilman Louisia. Olin asustellut Louisin luona koko viikon ja tavaroitani oli paljon Louisin luona. Nyt heräsin siihen kun Louis avasi verhot ja aurinko paistoi silmiini.
"Huomenta rakas" Louis sanoi ja suuteli minua.
"Onks sun ihan pakko mennä?"  sanoin surullisella ilmeellä.
"On.... sä tiedät sen" Louis sanoi ja istui viereeni. Hänellä ei ollut paitaa vain harmaat collegehousut. Katsoin häntä ja hän istui siinä pitäen kädestäni hymyillen.
"Miksi en voi tulla mukaan..." sanoin huokailen ja siirryin istumaan Louisin kainaloon.
"koska Paul sanoi etten keskittyisi muuhun kuin sinuun. En kyllä voi olla ajattelematta sinua kiertueella joten en voi muutenkaan keskittyä" Louis sanoi ja haisteli hiuksiani. Huokasin vain ja pian nousin ja pistin vaatteeni päälle. Söimme hiljaisuudessa aamupalaa. Tuntui kauhealta päästää Louis kiertueelle.
"Hei sinä otat nyt nämä avaimet ja saat asua täällä kun olen poissa" Louis sanoi ja ojensi avaimensa minulle kun oli pukenut.
"Oletko tosissasi?" kysyin ihmessäni. Louis nyökkäsi ja halasi minua tiukasti.
"Kai saatat kentälle?" Louis kysyi ja minä nyökkäsin surullisena. Autoin kantamaan Louisin kamoja autoon. Lähdimme ajamaan lentokentälle.

Samaan aikaan :


Naomi

Heräsin siihen kun kuulin astioiden pauketta keittiöstä. Puin nopeasti päivän vaatteet päälleni ja harjasin hiukseni. Menin keittiöön ja Harry boksereidensa kanssa sähläsi siivoten keittiötään.
"Huomenta" sanoin ja halasin Harrya. Minun pääni lepäsi hänen lämmintä rintakehäänsä vasten.
"Huomenta muru" Harry sanoi ja suutelimme.
"Tänään sitten lähdet" sanoin kesken aamupalan. Harry nyökkäsi hitaasti ja sitten istui viereeni.
"Mutta muista missä ikinä olenkin ajattelen sinua koko ajan ja en päästä sinua mielestäni ikinä" Harry sanoi ja piti käsistäni kiinni. Hymy valtasi kasvoni ja mahani oli täynnä perhosia.Suutelin häntä ja halasin häntä tiukasti.
"Olet minulle jotain niin tärkeää" Harry kuiskasi minulle.
"Sinä myös" sanoin ja halasimme vielä. Harry juoksi olohuoneeseen ja hyppäsi sohvalle.
"Hei Harry jos haluat olla ajoissa niin sun tarvis nyt mennä laittaa ittes valmiiks" sanoin nauraen kun Harry kiemurteli sohvalla.
"Mun tulee ikävä mun sohvaa, enkö saa hyvästellä?" Harry kysyi typerä ilme kasvoillaan.
"No senkus" sanoin nauraen ja menin parvekkeelle. Huokasin syvään ja kiersin käteni mahani päälle ja katsoin Lontoota. Ulkona oli viileää ja meinasin alkaa itkekä. En tulisi kestää ilman Harrya. Sekoisin ilman hänen ihania haleja ja suudelmia ja hänen typeriä vitsejään joita kukaan ei tajunnut. Pian kyyneleitä alkoi valua pitkin poskiani. Kylmät väreet peittivät kätensi ja kylmä tuuli puhalsi hiukseni sekaisin.
"Miksi itket?" Tunsin Harryn kädet ympärilläni ja hänen päänsä lepäävän olkapäälläni.
"Tulee niin ikävä, ikävöin sinua jo nyt" sanoin ja nojasin Harryyn.
"Voi rakas" Harry sanoi ja halasi minua tiukasti. Käännyin katsomaan Harrya ja tujotin hänen silmiään. Eih. En tulisi kestää tätä. En tulisi näkemään hänen timanttisia silmiään pitkään aikaan. En tulisi näkemään hänen suloista ihanaa hurmaavaa hymyä johon oikeasti ihastuin. Tai. Itseasiassa. Rakastuin. Rakastin Harryä. En halua päästää häntä menemään.
Pian kuitenkin siirryimme sisälle ja Harry pisti itsensä valmiiksi ja minä olin valmis lähtemään saattamaan poikia kentälle. Automatkan me tanssimme ja lauloimme biisien tahtiin ja nauroimme.
"Minä en kestä olla ilman sua 5-6kuukautta" sanoin itku kurkussa. Harry katsoi minua 'olen pahoillani' ilmeellä ja otti kädestäni ja suuteli sitä. Muut pojat olivat jo kentällä ja jakoivat faneille nimmareita ja ottivat kuvia.
"Vihdoin täällä" Niall sanoi hymyillen. Menimme poikien yksityislentokoneen luokse. Saimme Laurenin kanssa nähdä sen. Se oli upea ja tilava. Hetken hengailimme poikien kanssa jotka olivat innoissaan tulevasta. Istuin Harryn sylissä ja pääni lepäsin hänen harteillaan. Lauren istuin Louisin sylissä ja he pussailivat välillä.
"Okei pojat, 5minuuttia ja lähtö !" Paul huusi koneen toisesta päästä. Katsoin Harrya surullisesti. Halasin ensin Zayniä , Liamia ja Niallia sekä Louisia.
"No pitäkäähän hauskaa ja olkaa varovaisia ,älkää tehkö mitään typerää" Lauren sanoi pojille.
"Okei äiti" Niall sanoi leikkimielellä ja halasi Laurenia. Käänsin katseeni Harryyn ja hyppäsin tämän syliin.
"Harry ennenkuin menet minun pitää kertoa jotain..." sanoin ja nielaisin raskaasti. Harry katsoi minua kysyvästi.
"Öm...Uhm..." aloitin kun pääsin Harryn sylistä alas.
"Minä rakastan sinua" kuiskasin hiljaa Harryn korvaan. Harryn kasvoille muodostui se suuri ja hurmaava hymy.
"Minäkin rakastan sinua" Harry sanoi kuiskaten korvaani ja siirsi huulensa poskelta huulilleni. Hän siirsi kätensä lantioni ympäri ja minä sijoitin käteni Harryn niskan taakse. Harry suuteli minua pehmeillä huulillaan pitkään ja romanttisesti. Halasin häntä vielä tiukasti ja vaihdoimme muutamat pusut. Käänsin katseeni Louisiin ja Laureniin jotka tekivät aivan kuten me.
"Tämä ei ole reilua. Joten nyt RYHMÄHALI!" Niall huudahti ja Liam sekä Zayn Niall mukanaan ryntäsivät ympärillemme. Minä ja Lauren olimme ryhmähalin keskellä.
"Noniin tytöt aika mennä" Paul sanoi ovelta. Vielä nopeasti halasimme tiukasti ja suutelimme Harryn kanssa ja niin teki myös Lauren ja Louis.
"Ota avaimeni, pidä autostani huolta ja kämpästäni" Harry sanoi ja asetti avaimensa taskuuni. Nyökkäsin ja sitten kyyneelet alkoivat valua pitkin poskiani.
"Jutellaan skypessä,puhelimessa ja kaikintavoin pidetään yhteyttä!" Lauren sanoi ja astuimme ulos koneesta.
"Heippa , ootte ihania!" Pojat huusivat ja vilkuttivat. Nyt kyyneleeni valuivat nopeammin poskiani pitkin ja niitä tuli enemmän. Vilkutimme Laurenin kanssa pojille niin kauan kuin me heidät näimme ikkunoista. Kyyneleita valui edelleen poskiani pitkin ja seurasin lentokonetta niin kauan ennenkuin se katosi pilvien taakse.

___________________________________________________________________________________
noniii sori ku tän kans kesti mut ollu nii kiire taas ! mutta joo jatkoo tulee viel nyt vklp aikana tai ainaki pyrin siihen ! No mutta toivottavasti jaskoitte odottaa !
mitä piditte?