suddenly fall in love with you part 13

Naomi


Saavuimme vihdoin kotiin lentokentältä. Matka oli ollut hiljainen ja me molemmat itkimme. Auto matkalla jokaiselta radio kanavalta tuli poikien biisejä joten oli vaikea olla itkemättä.
Kun avasin oven Lauren meni huoneeseensa suoraan. Minä huokaisin ja menin sohvalle pitkäkseni. Kaivoin taskusta puhelimen. Ei viestejä tai soittoja. Luulen siis että pojat eivät ole vielä perillä. Hei eivät kyllä olisi kerinneet 15minuutissa yhtään mihinkään. Pojat siis lähtivät Walesiin. Katselin puhelintani ja kävin kuvia läpi. Silmääni osui kun otimme Harryn kanssa kuvia. Otin hänestä hänen nukkuessaan kuvia ja kun hän tuli luokseni kun oli kipeä. En voinut pidättää kyyneleitä. Tämä ikävä on suuri jo nyt. Miten kestän seuraavat kuukaudet jos nämäkin minuutit ovat liian tuskaisia ? Siirsin puhelimeni pöydälle ja heitin viltin päälleni. Kyyneleet valuivat edelleen poskiani pitkin ja tunsin niiden menevän pitkin kehoani. Ennen kuin tajusinkaan olin nukahtanut.

Heräsin päikkäreiltä siihen kun kuulin puhelimestani äänin. Vilkaisin näyttöä ja huomasin uudenviestin Harrylta.

-Moi kulta x päästiin just hotellille , hullut fanit piirritti meijät varmaan tunniks , rakastan sua, ikävä <3 x H- Hymy nousi kasvoilleni ja vastasin viestiin.
- No hyvä että ootte perillä , rakastan sua myös ,ikävä kans <3 x N-  Työnsin puhelimeni taskuun ja nousin sohvalta keittiöön. Pistin itselleni maito kaakaota ja tein leipiä itselleni. Katsoin Laurenin huoneenovea ja huokaisin. Tein hänellekkin maitokaakaota ja leipiä. Kattasin pöydän ja koputin Laurenin ovelle.
"Lauren ,ootko siellä?" Kysyin koputtaessani.
"Mmm" kuului vain.
"Voinko tulla?"
"Joo" Lauren sanoi ja avasin oven. Hän makasi sängyllä Louis juliste edessään ja hän siltti sitä. Hymyilin ja istuin Laurenin jalkopäähän.
"Miksi niiden piti lähteä ?" Lauren nyyhkytti katsoessaan Louis julistetta.
"Työ on työtä" sanoin huokailen.
"Tää ikävä sattuu" Lauren sanoi ja pyyhki kyyneleitään.
"Mä tiedän, tuu tänne" sanoin ja levitin käteni. Lauren nousi ja halasimme tiukasti.
"Sä voit puhuu Louisin kanssa joka päivä puhelimessa , skypessä missä vaan" sanoin silittäen Laurenin hiuksia. Lauren mumisi vastaukseksi ja irrottautui halauksesta. Hymyilin hänelle ja hän minulle.
"Tein kaakota ja leipää , mennää syömää" Sanoin ja nousin ylös. Lauren nuosi myös ja menimme keittiöön.
Hetken oli hiljaista koska emme keksineet mitään puhuttavaa koska tiesin että jossain vaiheessa alkaisimme taas itkeä ikävästä.
"Mites koulussa menee?" Kysyin hiljaisuuden hajottamiseksi.
"No jaa... paremminki on menny" Lauren sanoi huokailen.
"Onko hankaluuksia?"
"No en oo vaa jaksanu keskittyy ku Louis on mielessä koko ajan"
"Voi Lauren, mä tiedän että susta tuntuu nyt tosi pahalta ku ikävöit mutta älä vaan pilaa sun upeeta koulumenestystä. Sä oot loisto kuvaaja ja pötkit vielä pitkälle mutta jos et jaksa keskittyy ni sun unelma voi romahtaa"
"Vai onko kuvaus sun unelma vielä?"
"ON! rakastan kuvausta ja se saa mut hyvälle tuulelle mutta en vaan voi unohtaa Louisin silmiä ,hymyä , naurua ja kaikkea.." Lauren selitti ja huomasin kyyneleet taas. Huokasin vain ja saimme syötyä.

Lauren

"Mä voisin mennä kuvailee" sanoin kun olin pistänyt tiskit koneeseen.
"Hyvä idea , mee vaa!" Naomi sanoi hymyillen. Menin huoneeseeni ja nappasin kamerani ja sen objektit ja laitoin ne kameralaukkuuni. Laitoin vielä lämpimästi päälle vaikka ulkona olikin jo vähän keväisempi ilma.
"Okei meen nyt, moido!" sanoin ja nappasin rahaa taskuuni. Menin portaat alas katsoen puhelinta. Ei viestiä Louisilta tai mitään. Huokasin ja astuin ulos. Ulkona oli lämmin ja aurinko paistoi vihdoin ! Päätin mennä erääseen lempipuistooni mutta silloin minun pitäisi mennä bussilla. Huokasin ja lähdin bussipysäkille. Astuin bussiin ja menin istumaan. Menin twitteriin ja huomasin uusia seuraajia. Kävin twiittejä läpi ja huomasin Louisin laittaneen erään twiittini suosikkeihin. Menin Louisin profiiliin ja huomasin hänen twiitanneen 15minuuttia sitten :
"Mahtavaa olla Walesissa !" miksi hän ei ollut ilmoittanut mulle mitään ? Ehkä hän ei ole ehtinyt tai hänelle tuli kiire. Huomasin hänen kuitenkin vastanneen faneille twitterissä muutamia minuutteja sitten.
Pian saavuin puistoon ja se näytti upealta auringon paisteessa ! Kuvasin ensin kasveja mitä lähistöllä oli. sitten kuvasin kaupunki maisemia ja se näytti upealta ja onneksi sain myös aruingonlasku kuvia !
Lähdin nyt kävelemään kotiin. Halusin kävellä koko matkan. Tuuli puhalsi hiuksiani sekaisin ja silmäni taas vuotivat. Kävelin katua missä minä ja Louis kävelimme välillä. Miten ikävä voi tuntua näin kauhean kivukkaalta ? Samassa puhelimeni soi. Vilkaisin näyttöä ja se oli Louis !
"Kulta !" huusin puhelimeen iloisena.
"No hei rakas!" Louis sanoi nauraen.
"Mulla on niin kova ikävä että sattuuu" sanoin ja huomasin penkin mihin istahdin ja kyyneleet taas alkoi vuodata poskiani pitkin hiljaa.
"Voi kulta , älä huoli , näemme pian" Louis yritti lohduttaa mutta hänen ihana ääni sai minut tuntemaan enemmän ikävää.
"Ainiin anteeksi etten soittanut aikaisemmin koska oli vähän häslinkiä" Louis sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Ei se mitään, ymmärrän" sanoin ja pyyhin kyyneleitä kasvoilta.
"No mitäs oot puuhaillu?"
"Kuvailin tossa hetki sitten nyt olen menossa kotiin" sanoin vähän reippaamalla äänellä ja nousin taas kävelemään.
"Otit varmasti upeita kuvia ! Jutellaan skypessä illalla pitää mennä , heippa rakas!" Louis sanoi iloisella ihanalla äänellä.
"Moimoi muru" sanoin ja katkaisin puhelun ja työnsin puhelimen taskuuni. Äkkiä sydämeeni koski. Päätäni koski ja sitten menin lähimpään penkille istumaan. Onko minulla oikeasti näin kova ikävä ? Puhelimeni tärisi taskussa ja otin sen sieltä. Katsoin näyttöä ja sain kuvaviestin Louisilta. Hän katsoi siinä kameraan,hymyili ja puri samalla huultaan. Hän tiesi että rakastan tuota ilmettä. Hänen silmänsä kimalsivat ja rakastin häntä. Mitä. Siis. Rakastan. Rakastan Louisia. Mutta en halua kertoa sitä hänelle puhelimessa.
Luin viestin ja siinä luki :
-tiedän että et voi vastusta tätä ilmettä , joten jutellaan myöhemmin muru ;)) x- Aloin kikattaa keskellä matkaa ja vastasin viestiin :
- olet ihana x- Työnsin taas puhelimen taskuuni ja lähdin hymysuin takaisin kotiin.
Kun pääsin kotiin asetin kenkäni nätisti kenkätelineseen. Riisuin takin ja pistin sen naulakkoon. Hiivin hiljaa huoneeseeni ja laskin kamera laukkuni sängylleni. Laitoin hiukseni kiinni ja menin keittiöön.
"Naomii?" kuiskaushuusin mutta häntä ei kuulunut. Huomasin lapun pöydällä.
-menin käymään töissä hakemassa muutaman jutun ja käyn samalla kaupassa, mulla menee pari tuntia x N- laskin lapun pöydälle ja huokasin. Katsoin jääkappiin ja nappasin sieltä kokistölkin. Menin olohuoneeseen koneeni kanssa ja aloin surffailla netissä.

__________________________________________________________________________________
wohooo ! sain osan tehtyyy :) perjantaina saattaa tulla vielä osa :)
xoxo
mitä piditte ?