suddenly fall in love with you part 15

Lauren

Heräsin taas siihen ärsyttävään ääneen. Herätyskellon ärsyttävään pärinään. Sammutin sen ja nousin väsyneenä ylös sängystäni. Petasin petini ja siirryin kirjoituspöytäni ääreen. Otin peilin ja meikit ja aloin meikata. Kaivoin suoristajan laatikosta ja annoin sen lämmetä sillä aikaa kun otan vaatteet kaapista. Otin kaapista vaaleat farkut ja mustan pitkähihasen ja mustat sukat. Siirryin takaisin pöydän ääreen ja aloin suoristaa vaaleanruskeita pitikiä hiuksiani. Sain suoristettua ja menin syömään aamiasita. Nappasin pöydältä puhtaan kulhon ,jääkaapista maidon ja pöydältä suklaamurot. Söin niitä hitaasti , nautiskellen. Nappasin taskustani iphone 5:seni jonka oli juuri saanut. En halua leuhkia mutta silti. Avasin twitterin ja huomasin tuhansien twiittien joukosta Niallin twiitin minulle.
"@laurenEx musta tuntuu että sä et ikävöi tätä x" ja twiittiin oli liitetty kuva missä Louis makaa keskellä hotellin aulaa.
"@NiallOfficial voi kyllä mä ikävöin , niinku teitä kaikkia x" tungin puhelimeni taskuun ja vein tiskin altaaseen syötyäni.
"Huomenta" Naomin ääni kuului hänen huoneensa ovelta.
"Huomenta, lähetään 15minuutin päästä ?" sanoin Naomille joka nyökkäsi vastaukseksi. Menin kylpyhuoneseen ja otin hyllykössä olevasta kupista hammasharjani. Pesin hampaani ja menin huoneeseeni. Otin kameralaukkuni nojatuolilta ja tarkistin että siellä oli kaikki mitä tarvitsen. Vilkaisin ulos. Aurinko paistoi vihdoinkin ! Katsoin lämpomittaria ja sekin näytti että ulkona olisi 6 astetta lämmintä. Rakastan kevättä koska silloin päivät ovat pitkään valoisia, on lämmin ja silloin kesä on lähempänä. Otin kaapistani mustat kiilakorot ja sitten otin armeijanvärisen takkini jossa oli pienikarva huppu.
"Tuolla on 6 astetta lämmintä ja pistät toppatakin?" Naomi ihmetteli kun tulin eteiseen.
"Tää on kevyttoppatakki , ja tuol taitaa tuulla vähän" sanoin huokaisten.
"No mee autolle, pistän vielä tiskit koneeseen ja tuun sitten" Naomi sanoi ja ojensi minulle avaimensa. Nappasin laukkuni huoneeni tuolilta ja menin ovesta ulos. Hyppelin kaikki portaat alas ja menin autotalliin. Kerran kun kerrostalossa asuimme niin autotallissa oli autojen lisäksi mopoja, pyöriä ja kaikenlaista kun siellä oli niin paljon tilaa. Astuin autoon ja samassa puhelimeeni tuli viesti.
"Ollaan nyt menossa haastatteluun ja sen pitäis kuulua sielläki radiossa , 5min päästä alkaa! miss you x- Lou" hymy nousi kasvoilleni ja samalla pistin radion päälle.
"Pitää kuunnella ;) miss you too x -Lau" vastasin ja pistin puhelimeni taskuun. Parin minuutin päästä Naomi tuli autolle ja lähti peruuttamaan pois autotallista.
"Nyt on aika jutella yhden maailmankuulun poikabändin kanssa. He ovat täällä tänään. One Direction!" radiosta kuului ja kehoni valtasi kylmätväreet. Katsoin Naomia ja hymyilimme innoissamme. Kuulin kun Louis hurrasi ja muut pojat myös.
"No nyt kun olette taas kiertueelta mitä ikävöitte kotoa eniten?" haastattelija kysyi.
"Perhettä ,ystäviä, äidin ruokaa ja omaa sänkyä" Niall sanoi.
"Perhettä" Liam sanoi.
"Perhettä ja ystäviä" Harry ja Zayn sanoivat.
"Perhettä ja Laurenia" Louis sanoi ja samassa sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa.
"Awww" Naomi sanoi minulle ja tökkäsi kylkeeni ja samassa radiostakin kuului awww.
"Eli sinulla ja Laurenilla menee hyvin?" haastattelija kysyi.
"Kyllä" Louis sanoi.
"Awwwee meijä boobear punastu" Niall sanoi ja nauroi.
"oo hiljaa" Louisin ääni kuului. Saavuimme pian koululle ja en ehtinyt kuunnella haastattelua loppuun. Toivotin Naomille kiitokset ja hyvää työpäivää ja kävelin pihaan. Sain muutamat hymyt koululaisiltani. Huomasin Maggien joidenkin tyttöjen kanssa.
"Moi!" sanoin ja kaikki käänsivät katseensa minuun. Kukaan ei sanonut mitään.
"Haloo?" sanoin heilutellen käsiä. Kaikki nauroivat ja 'työnsivät' minut pois porukasta. Katsoin heitä surullisena ja lähdin luokkaa kohti. Tunti alkoi ja ekana olisi matikkaa. Suoraan sanoen loistin tunnilla. Toisin muut eivät siitä pitäneet. Seuraavana olisi englantia. Rakastan sitä ainetta. Kävelin kohti englanninluokkaa ja huomasin Sasan seisovan lokeroilla ystäviensä kanssa.
"Joo saan VIP liput 1Dn keikalle ja pääsen tapaaman ne henkilökohtaisesti" kuulin Sasan sanovan. Naurahdin ja kaivoin puhelimeni joka soi. Vilkaisin näyttöä ja huomasin sen olevan Louis.
"No moi muru" vastasin kovalla äänellä puhelimeen.
"No moi, miksi puhut kovaa?" Louis kysyi ihmetellen.
"Oon koulussa ja tääl on nii kova meteli ni puhun vähän kovempaa" sanoin hymyillen.
"Okei ,mutta kuulitko haastattelun?" Louis kysyi.
"Joo, mullaki on ikävä sua Louis" sanoin ja sain katseita. Sasa ja hänen ystävät tuijottivat minua suurin silmin niinkuin moni muukin.
"Toivon että nähdään pian" Louis sanoi.
"Niin minäkin ,mutta tuntini alkaa, heippa Louis muru!" sanoin ja katkaisin puhelun samalla tungin puhelimeni taskuun. En ehtinyt kuunnella Louisia enää kun näin jo opettajani.
Tuntia oli kulunut puolet ja enää vajaa 15minuuttia jäljellä. Huokailin ja katsoin luokkaa. Edessä istuivat opettajan lellikit. Keskellä istuivat ne jotka olivat kiinnostuneita tai jotain muuta. Takana olivat ne jotka pelleillivät, olivat idiootteja tai sitten jotain teinejä. Minä istuin keskellä mutta reunassa. Kesken tunnin oveen koputettiin.
"Sisään" Mies opettajan matala ääni sanoi.
"Kukka lähetys Lauren nimiselle tytölle" kukkalähetti sanoi ovelta. Hänellä oli sylissään yli 20 punaista ruusua. Kaikkien suut loksahtivat auki ja silmät olivat lautasen kokoset. Minä menin ovelle, kuittasin ja otin ruusut. Istuin takaisin paikoilleni. Kaikki tujottivat minua. Tunsin kun jokaisen oppilaan jopa opettajan suuret silmät tujottivat minua.
"Kerro toki mitä kortissa lukee" Opettaja sanoi kun huomasin kortin ruusujen seassa. Se oli leveä ja iso kirjekuori. Avasin sen varoen ja tungin käteni kirjekuoreen. Ensimmäiseksi käteeni tarttui paperi ja siinä oli tekstiä. Nieläisin raskaasti ja aloin lukea :
"Moi rakas , en oo yleensä hyvä kirjottaa kirjeitä varsinkaan ku yritän tehdä yllätystä. No kuitenkin. Minä ja pojat olemme keskiviikkona Ranskassa, Pariisissa koska meillä on siellä keikka. En kestä olla maailman romanttisimmassa kaupungissa ilman sinua, eikä Harry ilman Naomia. Joten nyt tässä kirjeessä tulee mukana ruusuja ja kaksi ykkösluokan lentolippua Pariisiin. Kaikki matkat/hotellit kaikki on järjestyksessä. Keskiviikko aamulla lähtö. En malta odottaa että nään sinut. Rakkaudella oma boobearisi , Louis xx" Loppua kohden aloin itkeä ja samalla kiljua. Minä pääsen pariisiin rakkaani kanssa. Kukaan ei sanonut mitään. Luokka oli aivan hiljaa. Minä itkin ja katsoin ruusuja.
"Lauren rehtorin kansliaan kanssani nyt" opettaja sanoi kireästi. Otin ruusut ja kirjekuoren kirjeineen ja lippuineen ja laukkuni ja menimme rehtorin luo. Kävelin opettajani takana ja sain hymyileviä myös tuomitsevaisia katseita. Saavuimme rehtorin luo.
"Voi ei noita ruusuja minulle olisi tarvinnut tuoda" Rehtorini sanoi ja ojensi kätensä että ottaisi ruusut vastaanmutta pidin niistä tiukasti kiinni.
"Ne ovat minun" sanoin hymyillen.
"Tämän tytön poikäystävä Louis Tomlinson lähetti nämä hänelle ja lentoliput ranskaan.
"En kyllä tajua miksi sen takia tänne piti tulla" sanoin hiljaisesti.
"Mitä sanoit?" opettajani sanoi tiukalla äänellä.
"ei yhtikäs mitään" sanoin ilkeästi hymyillen.
"Tarvitsisin tosiaan lomaa...." sanoin rehtorille.
"Kuinka kauan?" rehtori kysyi. Kaivoin liput ja siinä oli vain menomatka.
"En tiedä, voin kysyä Louisilta" sanoin ja kavoin puhelimeni taskusta. Näppäilin Louisin numeron siihen ja sitten parin piippauksen kuluttua joku vastasi.
"Louisin puhelimessa Niall" tuon irlantilaisen blondin aksentti sanoi.
"no moi Niall, hei oisko Louis siinä jossain?" sanoin kun samalla katsoin rehtorin tiukkaa ilmettä.
"Joo se on vessassa" Niall sanoi nauraen.
"okei , no voitko antaa puhelimen sille" sanoin nauraen myös.
"Joo, heippa" Niall sanoi nauraen hulluna ja taisi ojentaa puhelimen Louisille.
"Niin kulta?" Louisin ihana ääni kuului puhelimen toiselta puolelta.
"Sain ihanan yllätyksesi, en malta odottaa että nään sinut ja vielä pariisissa!"sanoin ja sain rehtorilta ja opettajaltani tuomitsevat katseet.
"No en minäkään ! Kiva että pidit" Louisin iloinen ääni sanoi.
"Sitä minun piti vain kysyä kuinka kauan olemme pariisissa?" sanoin hymyillevästi vaikka tiesin että Louis ei hymyäni nyt nää.
"No se tulee olemaan meillekin loma koska halusimme viettää aikaa teidän kanssa ja tulemme näkemään siellä myös perheemme joten olemme siellä 14päivää, tiedän olemme olleet vajaa kaksi-kolme viikkoa  vasta kiertueella mutta ikävä on suuri" Louis selitti.
"Okei ,ikävä myös teitä, soittellaan illalla , pitää mennä, moikka rakas" sanoin.
"moimoi muru" Louis sanoi ja puhelu katkesi. Laitoin puhelimeni taskuuni.
"14päivää tarvitsisin lomaa" sanoin ja rehtorin suu loksahti auki. Hän otti laatikostaan jonkun kansion jossa näytti olevan nimeni,hän katsoi sieltä jokaisen paperin hymyillen läpi ja pian pisti kansion pois.
"No tunti arvosanasi ovat todella hyvät ja olet tuplasti edellä muita joten ei se loma haittaa tekisi sinulle opiskelun kannalta, joten lupa myönnetty, hauskaa lomaa sinulle" rehtori sanoi hymyillen ja vinkkasi silmää.
"Oi kiitos !" huusin ja halasin rehtoria. Englannin opettajani ilme oli pettynyt koska ei halunnut minun menevän. Minulla päättyikin jo koulu. Kyllä minulla oli vain kaksi tuntia koulua. Lähdin käytävään ja kävelin sitä hymyillen haistellen ruusuja. Sain katseita ja nauroin samalla. Saavuin ulos ja aurinko paistoi ihanasti. Kävelin koulumme pihan ulko puolelle ja otin taksin kohti kotia.

___________________________________________________________________________________
tässä tän päivän osa ! :) viikonloppuna tulee kyllä lisää kun kerranki on aikaa :)
hope u like it !
ps kiitos kaikille ketkä tätä on jaksanu lukee ja ketkä jaksaa tätä odottaa aina, kiitos ihan kaikille , ootte ihania ! ♥♥♥♥