Onneksi menin taksilla kotiin koska en halunnut paparazzien saavan minusta kuvia. Tai no minusta tuntuu että he saivat minusta silti kuvia kun istuin taksissa jäätävä ruusupuska kädessä.
Saavuin kotiin , maksoin taksi kyydin ja kiitin kuskia. Juoksin portaat ylös, vaikka hissilläkin oisin voinut mennä mutta halusin juosta. Saavuin kotiovelleni ja kaivoin avaimet taskusta. Avattuani oven laitoin kengät telineeseen ja otin takin pois. Menin 'varastoon' ja otin sieltä maljakon ja täytin puoliksi vedellä. Leikkasin ruusut sopivan kokoisiksi ja sitten vein ruusut huoneeseeni. Laitoin ne pöydälleni. Nappasin puhelimeni taskusta ja otin kuvan.
"Kiitos ruusuista ja yllätyksestä, nähdään Pariisissa @Louis_Tomlinson xxx" ja pian twitterini täyttyi twiiteistä jossa luki "oi menettekö pariisiin" tai sitten "en malta odottaa keikkaa" ja jotain vastaavaa.
Päätin lähteä Louisin asunnolle. Vaihdoin vaatteet vähän rennompiin. Harmaisiin verskoihin ja valkoiseen t-paitaan sekä mustaan huppariin. Laitoin tuon saman takin ja siihen tuubihuivin sekä pistin converset. Otin bussikorttini ja vähän rahaa koska kävisin Starbucksissa. Tungin vielä taskuuni Louisin kämpän avaimet ja sitten puhelimeni. En viitsinyt ottaa laukkua kun minulla oli tarpeeksi isot taskut. Suljin oven ja lähdin bussipysäkille. Asetin aurinkolasit silmille ja pistin kuulokkeet korville ja pistin soimaan Beyonce I Miss You biisin.
"I miss you, like everyday Wanna be with you, but you're away Said I miss you, missing you insane But if I got with you, could it feel the same?" Hyräilin matkan varrella ja kävin Starbuckissa ostamassa lempikahvini. Saavuin juuri pysäkille ajoissa. Hyppäsin bussiin ja sain hymyileviä katseita. Kai he minut taisivat tunnistaa Louisin tyttöystäväksi.
Jäin eräällä pysäkillä pois mistä pääsisin oikaisemaan Louisin asunnolle. Se kyllä kiertäisi mutta sitten ei ainkaan fanit tietäisi missä menisin. Louis ei halua että ihmiset saavat tietää missä hän asuu koska hän ei halua häiriötä vaikka talossa onkin kaiken maailman hälytykset.
'Hetken käveltyäni kaksi melko pientä tyttöä huomasivat minut ja puhuivat minusta jotain. Katsoin heitä hymyillen ja he jähmettyivät. Minä ei voinut vastustaa ja pysähdyin.
"No mitäs pienet prinsessat juttelee?" menin kysymään ja toinen tytöistä halasi minua tiukasti.
"Oletko Lauren , Louisin tyttöystävä?" tyttö joka halasi minua kysyi katsoen minua kirkkailla suurilla sinisllä silmillään.
"Olen" sanoin hymyillen ja silitin tytön hiuksia.
"Voimmeko ottaa kuvan?" toinen tytöistä kysyi. Nyökkäsin ja kyykistyin ja nappasin tyttöjen kameralla meistä kuvan.
"Kiitos,olet kaunis!" pienet tytöt huusivat vielä perääni. Kaikki nuo pienet lapset jotka iloitsivat siitä kun minut näkivät sai minut hymyilemään. He ovat niin suloisia. Rakastan lapsia ja viihdyn heidän seurassa ja Louis myös. Jonain päivänä toivon saavani lapsen, Louisin kanssa.
Saavuin pitkän kävelymatkan jälkeen Louisin talolle. Avasin oven ja pistin hälytyksen pois päältä. Laitoin kengät telineeseen ja takin naulakkoon. Pistin postit pöydälle joita oli mielinmäärin ja otin jääkaapista kokiksen joka ei ollut vielä onneksi vanhaa. Hyppäsin sohvalle ja pistin televison päälle.
Naomi
Tavallinen tiistai työpäivä. Paljon ihmisiä mutta rauhallista. Tein paperitöitä. Tahtoisin mennä jo kotiin ja sukeltaa kylpyammeeseen ja juoda kaakaota. Laurenista ei ollut kuulunut kuin sen verran että kotona minulle on jokin yllätys ja hän lähti Louisin kämpälle. Työvuoroni oli lopuillaan ja päätin lähteä vähän aikaisemmin. Vaihdoin työvaatteet pois ja pistin takkini päälle ja menin autolle. Istahdin autoon ja huomasin jonkun mustaan pukeutuneen hahmon kameran kanssa. Kyllä. Se oli paparazzi. Vihaan niitä. Varsinkin kun ne ovat joka paikassa valmiina ottamaan kuvia ja päättelemään idioottimaisia juoruja. Päätäni särki ja ärsytti paparazzit. Käynnistin auton ja lähdin nopeasti kotiin. Koko matkan kuuntelin rauhallista musiikkia. Saavuin kotiin ja parkeerasin auton samaan paikkaan missä se aina oli tallissa. Menin hissillä ylös ja tujotin itseäni peilistä. En jaksa ikinä meikata ja näytin tällä hetkellä aivan typerältä. Hiukset sekaisin ja naama täynnä jotain finnejä. Yök.
Avasin oven ja siirsin kengät nätisti telineesen ja takin naulakkoon. Kävin keittiön läpi ja siellä ei ollut mitään. Eikä olohuoneessa tai minun huoneessa. Huomasin parvekkeen oven edessä , verhoissa jonkin lapun jossa luki että parvekkeelle pitäisi mennä. Avasin hitaasi parvekkeen oven ja parvekkeen pöydällä oli kirjekuori. Avasin sen ja siellä oli kirje minulle.
"Hei rakas, minulla on kova ikävä sinua ja näemme pian kuin uskotkaan. Keskiviikkona me saavumme ranskaan, pariisiin ja en halua olla siellä jos en saa sinua vierelleni koska pariisihan on yksi romanttisimmista kaupungeista. joten nyt älä kilju mutta sinä ja Lauren saatte liput ykkösluokassa. Kaikki on järjestetty ja lähto keskiviikkoa aamuna, en malta odottaa että näemme xxx - Harry" kirje putosi käsistäni ja sydämeni meinasi sulaa. Pääsisimme pariisiin poikien kanssa ! Aivan mahtavaa. Juoksin huoneeseeni ja nappasin puhelimeni. Lähetin Harrylle viestin.
"Kiitoskiitoskiitoskiitos ihan tuhannesti että järkäsitte meidät Pariisiin teidän luokse x en malta odottaa !! xx rakastan sinua - N xx" pistin puhelimeni pöydälle ja menin hakemaan ' varastosta' matkalaukkuni. Kuinkakohan kauan olemme siellä ? Onkohan siellä lämmin ? Onko siellä kallista ? Samalla kun pohdin mitä pakkaan mukaan niin puhelimeni soi.
"Niin?" vastasin kun laskin matkalaukkuni sängylle.
"No moi muru" Harryn matala ääni kuului puhelimen toisesta päästä.
"Ai moii !"sanoin innoissani.
"taisit pitää yllätyksestä ?" Harry naurahti.
"No todellakin ! Onko muuten pariisissa lämmin?" kysyin katsellen vaatekaappiani silmäilen.
"No en minä tiedä" Harry nauroi.
"Onko siellä kallista, ja kuinka kauan olemme siellä?" kysyin innoissani.
"Rauhoitu ! Oli siellä kuinka kallista se ei haittaa ja olemme siellä 14päivää" Harry sanoi.
"Mutta eikö teidän kiertue jatku?" ihmettelin kun yleensä pojat viipyvät yhdessä kaupungissa vain päivän tai kaksi.
"Sovimme pitävämme hieman lomaa että saamme viettää aikaa läheistemme kanssa, ainiin saat tavata perheeni!" Harry kertoi iloisella äänellään.
"Oikeasti ? miten hauskaa !" sanoin ja innostuin vielä enemmän.
"Mutta meidän täytyy lähteä harjoittelemaan, soitellaan, rakastan sinua!" Harry sanoi tuolla ihastuttavalla äänellä jota en voinut vastustaa.
"Okei, minäkin sinua" sanoin ja puhelu katkesi. 'Sulin' maahan ja katsoin kattoa. En malta odottaa että pääsen viettämään Harryn kanssa aikaa.
tässä tän päivänen osa ! huomenna lisääää :)))
love you all ! xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti