just friends or more - part 2

Megan

Pari tuntia oltiin istuttu takahuoneessa. Oltiin syöty ja otettu pienet nokkaunet. Pojat olivat juuri valmistautumassa keikkaa varten. Istuin sohvalla ja katselin poikia kun he sähläsivät jotain.
"Istutko täällä vai tuutko kattoo keikkaa ?" Harry kysyi.
"Tuun kattoo, mut jos aika käy tylsäks ni tuun tänne" kiusasin.
"Ei sul käy aika tylsäks usko pois" Harry vinkkasi silmää. Pyöritin naurahtaen silmiäni ja nousin sohvalta.
"Meen jo edeltä tonne istuskelee" sanoin. Pojat nyökkäsivät ja lähdin käytävää pitkin lavan reunalle oleville laatikoiden päälle. Areena oli täynnä faneja. He kiljuivat ja hurrasivat kun pätkä pojista alkoi pyöriä. Kasvoilleni nousi hymy kun katsoi tuota videota.
Hetken päästä pojat ilmestyivät lavalle ja he alkoivat laulaa Up All Night. Se toi mieleen viime kiertueen. En ollut mukana koko kiertueella mutta kävin muutamilla keikoilla. Olin silloin aika huonossa kunnossa. Noh mitä vanhoja muistelemaan.
Keikka eteni hyvin ja pojat sähläsivät niinku aina.
Kun lempilauluni moments tuli se sai minut kylmille väreille. Se biisi on aina ollut suosikki. Se sai minut jotenkin ajattelemaan aina. En osaa selittää. Pian tynsin kyyneleitä kasvoillani. En pystynyt pitämään niitä sisälläni. Nousin laatikoiden päältä ja lähdin takahuoneeseen rauhottumaan. Kyyneleet vain valuivat. Menin huoneeseen mutta siellä oli jotain tyyppejä ja olisin halunnut olla yksin. Otin laukkuni ja lähdin areenan takaovesta ulos. Siellä ei ollut ketään. Istahdin penkille. Huokasin syvään ja pyyhin kyyneleitä.
Auto-onnettomuus tuli mieleeni. Muistan sen kun minulle kerrottiin siitä.

FLASHBACK

Äiti ,Isä ja sisko lähtivät käymään nopeasti kaupassa. En jaksanut lähteä mukaan koska väsytti. Ulkona oli kova lumimyrsky ja äiti itseasiassa huomatti siitä mutta isä lupasi ajaa varovasti. Tuijotin telkkaria niin kauan kunnes se sammui myrskyn takia. Huokasin syvään ja otin puhelimeni ja valitsin Liamin numeron. Soitin hänelle jos hän suostuisi tulemaan seurakseni.
"Liam"
"Megan tääl moi, oon yksin kotona ja on vähä tylsää niin pystytkö tulee pitää seuraa?"
"Tottakai, tuun ihan pian" Liamin iloinen ääni sanoi ja lopetimme puhelun. Istuin harmaissa verskoissa,valkoisessa topissa, yötossuissa ja mustassa ihanassa villaneuleessa sohvalla. Talo oli pimeänä ja katselin kun lumimyrsky riehui.Huokasin syvään ja pelkäsin että porukat joutuu kolariin.
Ovelta kuului koputus. Juoksin ovelle ja avasin sen iloisesti.
"Sori ku kesti, tuol on huono ilma kävellä" Liam naurahti ja asui sisään. Hän asetti takkinsa ja kenkänsä paikalleen. Halasimme ja menimme olohuoneeseen.
"Miks istut pimeessä?" Liam kysyi.
"Se vaan jotenki rentouttaa" laitoin selitykseksi. Liam kohotti naurahtaen olkapäitään ja istahti sohvalleni.
"Missä muut on ?" Liam kysyi.
"Lähti kauppaan" sanoin hymyillen.
Juttelimme Liamin kanssa ja lauloimme. Liamilla on ihana ääni. Ja hän on ainoa kenen kaverin seurassa uskallan laulaa. Yllättäen ovikello soi.
"Ovatkohan ne unohtaneet avaimet" sanoin hiljaa. Menimme molemmat Liamin kanssa ovelle. Siellä oli poliisi.
"Oletko Megan Deyes?" Poliisi kysyi.
"Olen.." sanoin hitaasti.
"Voimmeko tulla sisään?" Poliisi kysyi. Nyökkäsin hiljaa ja ohjastin heidät olohuoneeseen pistin valot päälle. Istuimme Liamin kanssa toiselle sohvalle ja poliisit toiselle.
"Mistä on kyse?" kysyin.
"Missä vanhempasi ovat nyt ?" Poliisit kysyi.
"Heidän pitäisi olla kaupassa siskoni kanssa" selitin.
"Koska he lähtivät?" Poliisi kyseli.
"Ömm noin kaksi tuntia sitten" vastasin pelkäen.
"Kauan tästä ajaa lähimpään kauppaan?" Poliisi kysyi vielä.
"10 minuuttia" vastasin nopeasti. Poliiseja oli siis kaksi. He vilkaisivat toisiaan ja sitten katsoivat minuun.
"Onko tämä teidän auto?" Poliisi kysyi näyttäen kuvan mustasta autosta joka oli murskana. Nyökkäsin kyyneleet silmissä.
"M-mitä on tapahtunu ?" kysyin hiljaa. Tartuin Liamin käteen koska minua alkoi pelottaa.
"Meillä on ikäviä uutisia. Perheesi joutui kolariin. He törmäsivät toiseen autoon ja autonne lensi puuta päin. Valitettavasti he menehtyivät. Saavuimme liian myöhään" Poliisi selitti. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt. Kyyneleet vain valuivat poskillani. Pudistin päätäni. Ei. Ei näin voinut käydä. Ei.
"Voimme varmaan lähteä." Poliisi sanoi hiljaa.
"Kiitos kun ilmoititte,hyvää illan jatkoa" Liam sanoi vierestäni. Hän piti edelleen kädestäni. Poliisit nyökkäsivtä ja lähti. Purskahdin täysillä itkuun. Liam otti minut lämpimään halaukseen.

Nykyaika

"Ootko okei?" Tuttu ääni sanoi takaani. Käänsin katseeni itkuisilla silmilläni häneen. Se oli Liam. Liam istahti viereeni ja kietoi toisen kätensä ympärilleni.
"Tuli vain mieleen se yksi talvi" sanoin hiljaa pitäen päätäni Liamin olkapäällä.
"Älä mieti sitä enää" Liam sanoi silittäen olkapäätäni.
"Kiitos kun olet ollut tukenani siitä asti" Sanoin kohottaen katseeni Liamiin. Liam hymyili ja katsoi silmiini.
"Ei se mitään, tottakai ystävääni autan" Liam sanoi.
"Mennäänkö sisälle ettei muut ihmettele missä ollaan" Liam sanoi hetken päästä. Nyökkäsin ja lähdimme sisälle. Harry oli aikomassa sanoa jotain mutta sitten Liam pudistin päätään.
"Oliko hyvä keikka?" kysyin istuttuani nojatuolille.
"Joo, fanit olivat hulluja" Louis naurahti.
"Jep " Niall sanoi iloisesti.
"Onko teil nyt M&G?" kysyin. Pojat nyökkäsivät ja vaihtoivat vaatteet.
"Ette oo tosissanne menossa lökäreillä ottamaan kuvia?" sanoin katsoen heitä 'ootteko tosissanne ilmeellä'
"No ei jaksa pistää muuta" Niall vastasi. Pudistin päätäni ja menin henkarikaapin luokse. Harrylle otin mustat housut ja valkoisen t-paidan. Niallille vaaleat chinot ja musta t-paita ja snappack. Louisille mustat housut ja pitkähihanen. Zaynillä ja Liamilla oli hyvät vaatteet.
"Ei sitten mitään aurinkolaseja tai Harrylle hattuja" naurahdin. Pojat lähtivät fanien luokse. Itse menin bussille. Otin matkalaukusta mustat verskat ja harmaan topin, Menin pesemään meikit ja pistin hiukset nutturalle. On jo ilta ja en jaksa olla meikeissä. Haluan ottaa rennosti. Kävelin bussin perälle jossa oli pienie huone ja siellä suuri sohva tai no se sellainen sängyn tapainen. Iso ja pehmeä kuitenkin. Hyppäsin sen päälle ja huokasin syvään. Pistin musiikkia kajareista soimaan ja istahdin.
"Every night in my dreams , I see you I feel you....." alotin hiljaa laulamaan. Onneks olin yksin bussissa.
"Once more you open the door and you're here in my heart and my heart will go on and on " Lauloin kovempaa. Biisin edestessä kyyneleitä valui taas. Lauloimme joskus tätä kappaletta äidin kanssa. Lauloin suoraan sanottuna tunteella.
Sain laulettua ja hengitin syvään. Pyyhin kyyneleet ja hypähdin sohvalta pois. Menin ovelle ja avasin sen Kaikki pojat seisoivat oven edessä pelästyneen näköisenä. Samoin minä.
"Ku-kuulitteko?" kysyin hiljaa. Pojat nyökkäsivät. Liam katsoi minua iloisesti.
"Sinulla. on. uskomaton. ääni." Zayn sanoi. Tunsin punan nousevan poskilleni.
"Kiitos" sanoin hiljaa hymyillen.
"No aijommeko seistä tässä loppu illan?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Öm ei" Louis sanoi ja lähti 'olohuoneeseen'. Katsoin ulos bussista. Siellä oli aika hämärää. Teki mieli mennä ulos. Otin kangas kenkäni ja otin mustan ison neuleen ja avasin bussin oven.
"Mihi meet?" Harryn ääni kysyi.
"pienelle kävelylle" vastasin hymyillen.
"mä tuun kans" Liam ja Niall vastasivat.
"Ottakaa mun puhelin kans" sanoin. Liam ojensi puhelimeni minulle. Katsoin ympärilleni ,hyvä ei faneja missään. Juoksin ulos, hypin ja tanssin asvaltilla.
"rauhotu" Liam sanoi.
"Hei venatkaa ! Meki tullaa" Louis huusi. Louis ja Harry juoksi peräämme.
"Eks Zayn tullu?" kysyin. Louis pudisti päätään ja sanoi että hän jäi lepäämään.
"Okei mihi mennää" Louis kysyi.
"Tonne metsään" sanoin. Se oli synkkä metsä. Vaikka ulkona oli hämärää metsä näytti pimeältä ja pelottavalta.
"Jos tehää niin että-" ehdin aloittaa. Huomasin poikien lähtevän metsään.
"Tuutko?" pojat sanoivat yhtäaikaa. Kohotin olkapäitäni ja lähdin synkkään metsään poikien kanssa.

___________________________________________________________________________________
täs uus osa :)
sori tuli lyhyt mut ei ollu inspist xd
kirjotan sitte ku jaksan :)