mysterious love part 12

Zayn

Katsoin kuinka Sarah lähti juosten pois. Mitä olen tehnyt ? Miksi löin. Menin olohuoneeseen ja menin makaamaan. Mikä minua vaivaa ? Sarah kertoo varmasta Harrylle ja sitten Harry muille pojille ja sitten kaikki vihaa minua. Mitä jos jäisin kotiin siksi aikaa että tilanne rauhottuu. Olin lähettänyt Sarahlle viestejä ja yrittänyt soittaa mutta ei kuulunut vastausta. Ymmärtäähän sen. Hetken päästä oveeni koputettiin. Juoksin eteiseen luullen että oven takana on Sarah. Mutta siellä olikin Perrie.
"No mitä?" sanoin avatessani oven.
"Näin kun Sarah juoksi pois. Mitä tapahtui?" Perrie kysyi tullen lähemmäksi minua.
"Ei mitään sulle kuuluvaa" sanoin.
"Mulla on ollu sua ikävä" Perrie sanoi vetäen kättä yläkropallani ylös ja alas.
"Ok" vastasin tyynesti. Hän tuli lähemmäs ja lähemmäs. Hän yritti suudella. Käänsin kasvoni pois ja työnsin Perrietä pois minusta.
"Perrie, älä , ite mut jätit" sanoin pyörittäen silmiäni.
"No sä sen ansaitsit ku mua petit" Perrie puolustautui.
"Olin kännissä ! Ei se merkannu mulle mitään !" huusin Perrielle. Hetkinen. Miksi puhun tästä vaikka olemme eronneet kaksi kuukautta sitten.
"No nyt se on mennyttä ja oon valmis antaa anteeks ja alottaa alusta" Perrie sanoi tarttuen käteeni.
"Ei" vastasin tylysti. Perrie katsoi minua kysyvästi ja ehkä vähän loukkaantuneena.
"Oon pahoillani mut ole hyvä ja lähe" sanoin avaten oven.
"Mutta" Perrie sanoi.
"Mene . Nyt. En kaipaa sua enkä halua sua takas" sanoin. Perrie lähti nokkasuorana ulos ja meni autoon. Suljin huokaisten oven ja menin takaisin olohuoneeseen.
Ainiin huomenna olisi treenit ja muutamia haastetteluja. Otin puhelimeni taskusta ja lähtin Paulille viestin.
"Olen kipeänä, en pääse huomenna , ilmoittelen ku oon terve :) -Z"  Valehtelin en halua nähdä ketään nyt. Suljin silmäni ja nukahdin.

Aamulla : 
Sarah

"Sarah, lähen poikien kanssa treeneihin ja haastatteluihin , tuun vasta ,illalla pärjäätkö?" Harry tuli huoneeseeni.
"Joo, sano terveisiä" sanoin unisena.
"Jopa Zaynille?`" Harry katsoi minua kysyvästi.
"Nojoo.." sanoin hiljaa ja heti kaikki muistui mieleeni. Harry hymyili ja lähti sulkien huoneeni oven perässään. Tuijotin kattoa hetken. Kyyneleitä taas viereähti poskeltani. Miten Zayn voi tehdä minulle niin ? Jos se oli vain vahinko. Otin kännykkäni yöpöydältä. Viisi viestiä ja kuusi vastaanottamatonta puhelua. Ja kaikki oli Zayniltä. Luin viestit.
"Sarah... Tiedän että olet minulle vihainen ja et varmasti anna minulle anteeksi heti ,mutta haluan että tiedät , en satuttanut sinua tahallani, se oli vahinko , kun suutun saatan joskus refleksinä lyödä. Olen pahoillani. Ei minun ollut tarkoitus. En tiedä mikä minuun meni. Vaikka olin vihainen tai no suuttunut se ei olisi oikeuttanut minua lyömään sinua. Tiedän että kerroit Harrylle ja Harry kertoo muille ja nyt he vihaavat minua mutta ymmärrän sen. Tein väärin. Anteeksi.... Ymmärrän jos et halua nähdä minua enää. -Z" tuo oli eka viesti. Toinen viesti.
"Olen pahoillani , en tarkoittanut. Oletko kunnossa ? Et varmaan halua puhua minulle. Anteeksi. -Z" pyöritin silmiäni ja luin kolmannen viestin.
"Anteeksi, olet minulle kaikki kaikessa. En olisi saanut lyödä.-Z" Neljäs viesti oli tälläinen  :
"Tiedän että vihaat minua nyt, anna anteeksi -Z" Tajusin kyllä että hän on pahoillaan. Viiminen viesti sai sydämmeni pomppamaan kurkkuun.
"Tämä on typerää kertoa näin tekstarilla mutta..... rakastan sua.....koko sydämmestäni. -Z" Tuijotin tuota viestiä kauan. Hän juuri myönsi että hän rakastaa minua. Mutta. En tiedä. Hän ei ollut ennen sanonut sitä. Samassa puhelimeni soi. Vastasin siihen automaattisesti katsomatta ketä soittaa.
"H-haloo?" sanoin hiljaa.
"Sarah ! Vastasit !" Zaynin iloinen ääni kuului. Oikeastaan oli ihana kuulla hänen ääni.
"mmm" sanoin hiljaa.
"tiiän et oot vihanen mutta oikeesti oon pahoillani" Zaynin ääni muutui vakavaksi.
"Zayn..." aloitin.
"olen oikeasti pahoillani" zayn sanoi.
"TAJUSIN KYLLÄ ETTÄ OLET PAHOILLASI. ANNA MINUN NYT MIETTIÄ SOITAN SINULLE SITTEN KUN OLEN SAANUT OLLA RAUHASSA TARPEEKSI!"huusin puhelimeen ja katkaisin. Heitin puhelimeni lattialle tai no tiputin ja purskahdin itkuun. Mitä teen ? Annanko Zaynille anteeksi `? Uskallanko ottaa riskin ja antaa hänelle toisen mahdollisuuden ? Suljin silmäni koska luomeni painoivat itkun takia. Pian olinkin nukahtanut.
Heräsin siihen kun ovi pamahti kiinni. Nousin nopeasti ja vaihdoin päälleni perus harmaan lökärit ja valkoisen topin. Laitoin hiukseni nutturalle ja lähdin alakertaan.
"Heräsitkö vasta?" Harry nauroi.
"En... taino joo..." sanoin ja otin jääkaapista jugurtin. Syötyäni sen otin vielä omenan ja menin olohuoneeseen ja Harry seurasi minua.
"Meetkö tänää vielä johonki?" kysyin rikkoakseni hiljaisuuden.
"Joo,meillä on vielä pari haastatteluu mut tulin kattoo onks sulla kaikki ok" Harry hymyili samalla kun katsoi minua kysyvästi.
"kaikki on loistavasti" sanoin ja löin tekohymyn kasvoilleni.
"Ootko varma?" Harry sanoi ja katsoi minua vielä kysyvämmin. Pieni kyynel valui poskeani pitkin. Huokaisin ja pyyhkäisin sen pois. Harry tuli viereeni ja kietoi toisen kätensä ympärilleni ja veti minut kainaloonsa.
"Kaikki järjestyy kyllä" Harry sanoi lohduttavasti. Katsoin hänen silmiinsä ja niistä näkyi iloisuus. Hymyilin hänelle ja nojasin häneen.
"Kiitos" kuiskasin.
"Mistä?" Harry naurahti hiljaa.
"siitä että osaat olla noin ihana ystävä" sanoin ja halasin Harrya.
"Aijotko antaa Zaynille anteeksi?" Harry kysyi. Menin istumaan parempaan asentoon ja kohotin olkapäitäni.
"En tiedä. Sydämmeni sanoo että minun pitäisi antaa toinen mahdollisuus mutta pääni sanoo että unohda" sanoin ja yritin pidättää itkua.
"Listen to your heart" Harry lauloi dramaattisesti. Naurahdin ja läppäsin häntä käteen leikilläni.
"Oikeasti, sinuna antaisin Zaynille toisen mahdollisuuden" Harry sanoi.
"Eli et vihaa häntä?" kysyin.
"En.. hän on yksi parhaista ystävistäni. Vaikka hän satutti sinua,tiedän hänen katuvan sitä ,tunnen Zaynin niin hyvin" Harry selitti. Huokasin ja mietin mitä teen.
"Mun pitää mennä,tuun aika myöhään,selviitkö?" Harry kysyi.
"Joo.." sanoin hiljaa.
"Ainiin...Zayn ei ollut treeneissä.....en tiedä miksi kerroin inffosin vaan" Harry naurahti ja lähti.
Juoksin yläkertaan hakemaan puhelimeni. Hyppäsin sängylleni ja etsin Zaynin numeron.  Mitä teen. Onko liian aikaista antaa anteeksi ? Onko oikein antaa toinen mahdollisuus ? Mitä jos ehdotan että pysymme vain ystävinä ? Kyllä. Sen teen. Otin Zaynin numeron ja soitin hänelle.
"Zayn" puhelimesta kuului tuttu ääni.
"Sarah täällä...Öm...tuu käymää Harryn luona,heti" sanoin ja katkasin puhelun ja jäin makaamaan sängylleni.
Hetken päästä ovikello soi. Juoksin alakertaan ja pysähdyin ovelle. Avasin oven hitaasti ja Zayn katsoi minua 'olen pahoillani' ilmeellä. En sanonut mitään ,päästin hänet vain sisälle. Menimme olohuoneeseen ja istuin sohvalle ja Zayn tuli samalle sohvalle.
"Ennenkuin pyydät anteeksi taas kerran, saat anteeksi" aloitin. Zayn hymyili ja oli tulossa lähemmäksi kunnes pudistin päätäni.
"Mutta...?" Zayn sanoi ehkä vähän pettneellä äänen sävyllä.
"Mielestäni....meidän pitäisi pysyä ystävinä. Ei tästä tule mitään" sanoin ja kyyneleet tekivät taas tuloaan. Katsoin Zayniin jonka katse oli hänen käsissään. Hän nosti katsettaan minuun. Hänen suklaan ruskeat silmänsä loistivat kun niistä näkyi kyynelten tulo. Pian huomasin pienen kyyneleen valuvan Zaynin poskea pitkin.
"Jos se johtuu siitä lyönnistä. Se oli oikeasti vahinko. Olen pahoillani" Zayn sanoi hiljaa.
"Zayn tiedän. Mutta. En vain pysty" sanoin. Zayn nousi hiljaa sohvalta ja käveli eteiseen. Menin hänen perässään. Hän avasi oven ja piti katsettaan maassa. Hän näytti surkealta. Hän käänsi katseensa minuun ja hymyili vinosti. Kohotin olkapäitäni ja Zayn astui ovesta ulos.
"Mä silti rakastan sua." Zayn sanoi hiljaa ja sulki oven. Purskahdin täysillä itkuun. Mitä minä juuri tein. Sanoin että haluan olla vain ystävä henkilön kanssa jota rakastan. Samassa ovikello soi. Menin ovelle ja pyyhin kyyneleeni ja elin toivossa että Zayn tulisi takaisin. En vain tiedä miksi. Avasin hitaasti oven. Oven takana oli äiti.
"SARAH !" äitini iloitsi ja halasi minua tiukasti.
"Äiti ! Isä !" sanoin ja huomasin isän tulevan sisälle.
"Miten loma meni?" kysyi kun vanhempani astuivat peremälle.
"Loistavasti!" äiti hehkui. Ohjastin heidät olohuoneeseen. Äiti ja isä kertoivat matkasta ja miten sen meni. Oli ihana nähdä heidät sovussa.
"Sarah... mitä sinuun tulee" äiti aloitti hitaasti.
"Meillä on sinulle yllätys,mutta sen kerromme huomenna vasta" äiti aloitti. Wow. Yllätys. Jee.
"Toiseksi. Harry kertoi tästä Zaynistä." äiti aloitti.
"Äiti... ei.." sanoin ja painoin pääni käsieni taaksepiiloon.
"Kulta... Harry kertoi kaiken." äiti aloitti ja istahti vierelleni ja halasi minua.
"Ennenkuin alat tuomitsemaan minua, sanoin juuri Zaynille että pysymme ystävinä." sanoin ja yritin olla itkemättä. Äiti meni hiljaiseksi.
"Missä Harry on ?" Isä kysyi hiljaisuuden rikkomiseksi.
"Haastatteluissa, sanoi tulevansa myöhään kotiin" sanoin.
"Me lähdemme tästä kotiin. Voit olla yön täällä jos tahdot" Äiti sanoi nousten sohvalta.
"Jään tänne" vastasin.
"Okei, no tule kotiin huomenna yhdeltä. Niin saat selville yllätyksesi" äiti hymyili. Hymilin hänelle takaisin. Halasin vanhempiani ja he lähtivät ajamaan kotiin. Menin yläkertaan ja kävin pikaisesti suihkussa. Sen jälkeen datailin loppu illan. Zaynistä ei kuulunut mitään ja muutenkin oli ahdistavan hiljaista. Twitterissä ei tapahtunut mitään. Eikä facebookissa.
Myöhään illalla olin käpertynyt peiton alle ja tutkin puhelintani. Tutkittuani sitä hetken pistin sen lataukseen ja suljin silmiäni ja nukahdin.

___________________________________________________________________________________
tän osan jälkeen tulee vielä yks osa sitten alotan uuden c:
hope you like it !